Japanilainen hyötykasvilounas

Kun ystävä ehdotti osallistumista japanilaiselle hyötykasvilounaalle, olin todellakin hieman epäluuloinen. Suostuin kuitenkin empimättä. Luvassa oli paitsi lounas, myös japaninkielinen luento noista kasveista. Äitini saapui Shanghaihin maanantaina, joten hänkään ei säästynyt tältä kokemukselta

Lounas oli eilen. Koska tilaisuus alkoi jo klo 10.30, jätimme aamiaisen väliin. Hyvää lupasi se, että lounas järjestettiin Colabo -nimisessä italialaisessa ravintolassa. Ei voi olla totta! Ilmoittaudun japanilaiselle hyötykasvilounaalle ja päädyn jälleen kerran italialaiseen ravintolaan. Sen täytyy olla joku kohtalo.

Menu kertoi heti, että mitään pelkäämäämme voikukanjuurta höyryssä haudutettuna ei ollut luvassa. Ja ei, tämä ei ole käsitykseni japanilaisesta ruoasta, joka on ihanaa. Mutta tuo hyötykasvi -sana kyllä vähän arvelutti. Menun mukaan nauttisimme viiden ruokalajin kasvispitoisen lounaan. Lista oli italiaksi, mutta suuntaus ehkä pikemminkin jonkinlainen sekoitus – cross kitcheniä siis. Menu ei kuulu Colabon vakituisiin tarjoamuksiin, vaan se oli räätälöity tähän tilaisuuteen.

Mutta ensin syvennyimme niihin kasveihin. Luentomateriaalista emme hirveästi kostuneet ja odotellessamme ystäväämme paikalle, herätimme ansaittua hilpeyttä muissa lounastajissa. Mitä ihmettä nuo täällä tekevät? Myös "järjestävä seura" oli hieman hämillään ja pahoitteli että kaikki on tänään japaniksi.

Onneksi mukana oli siis ikioma tulkki, muuten kalvosulkeiset olisivat saattaneet mennä hieman ohi. Niitä oli ihan tulkattunakin hieman vaikea ymmärtää. Aiheena oli kiinalaisesta lääketieteestä japanilaisittain sovellettu ajatus ihmisen hyvinvoinnista ja terveydestä sekä näiden erityisesti italialaisessa keittiössä käytettyjen kasvien vaikutuksesta tähän. Mielenkiintoista.

Opimme sen, että universumin ja ihmisen keskeiset osa-alueet muodostuvat viidestä osasta, joiden tasapaino ja oikea kiertokulku ovat tärkeitä. Jokainen ihminen myös edustaa jotain näistä osa-alueista.

Ja ne ovat:

Vesi, puu, tuli, maa ja mineraalit. Tässä järjestyksessä ja sitten taas alusta uudestaan ympäri (jep, jep).
 
Pakko myöntää, etten aivan tarkkaan sisäistänyt tätä teoria, enkä varsinkaan niiden liittymistä myös tiettyihin elimiin ja tunnetiloihin. Ehkä en myöskään halua tietää ihan kaikkea :) Kulemma ihmisen kielestä pystyy päättelemään ihan vain vilkaisemalla: maksan, sydämen, keuhkojen, munuaisten ja vatsan tilanteen. Pelottavaa.

Hieman helpommin tajuttavaa asiaa olivat erilaisten kasvien ja ruoka-aineiden terveysvaikutukset.

Kaiken perustana ja lähtökohtana on kuulemma verenkierron parantaminen ja mm. "kylmäversille" palelijoille ja "kuumaverisille" hikoilijoille on erilaiset ruoka-aineet, jotka tulisi pitää tasapainossa pysyäkseen näiden tilojen välillä. Kuumaverisyyttä tasapainottamaan tarvitaan mm. kesäkurpitsaa, salaattia, sahramia, paprikaa, tomaattia, rucolaa, maissia ja paprikaa. Palelijoille taas suositellaan fenkolia, oreganoa, rosmariinia ja neilikkaa.

Menumme noudatteli terveysvaikutuksiltaan hyviä raaka-aineita.

Antipastona oli jonkinlainen keiton ja hyydykkeen välimuoto, joka sisälsi paljon pinaattia, kananmunaa ja perunaa. Pinaatti on lääke alhaiseen hemoglobiinin, tämä kuulosti jo tutulta. Ruoka oli yllättävän hyvää, vaikka kokki oli ehkä unohtanut suolan.

Keittona oli täyteläinen kurpitsakeitto, joka sisälsi myös ohraa. Kurpitsa (ja erityisesti kurpitsansiemenet) ovat oppimamme mukaan hyväksi vatsalle ja mm. astmasta kärsiville tärkeä raaka-aine. Ohra taas kuulemma toimii iho-ongelmiin.

Tämä oli tosi hyvää!

Ruoka vaan parani eri lajien myötä. Pastana oli yucca-gnoccheja. Muinaisena aikana Forumin Vexin HeVi -osastolla työskennelleenä minun pitäisi muistaa, onko yuccalle joku suomenkielinen käännös, varmaan on. Kokeilunhaluisille löytyisi googlettamalla myös resepti. Ei tämä, mutta sinne päin.

 Kaverina oli saksanpähkinöitä ihanassa kermaisessa kastikkeessa! Saksanpähkinät ovat hyväksi aivoille, no sitä kyllä tarvitaan!

 Pääruokana söimme ankkaa appelsiininkuorikastikkeen ja rucolan kanssa. Taivaallisen hyvää! Vaikka palelijana minun pitäisi kai säännöstellä rucolan käyttöä.

Ankanliha kuulemma lisää (hmm...) veren määrää ja näin sitä riittää paremmin mm. päänahkaan. Hiustenlähdöstä kärsivien tulisikin syödä paljon ankkaa! Appelsiini taas on hyväksi vatsalle.

 

Jälkkäriksi oli pannacottaa, jota oli ainakin riittävästi! Se oli huomattavasti ulkonäköä parempaa. Mausteen oli mustia sesaminsiemeniä, joiden terveysvaikutusta en muista.

Aterian aikana jokaiselle oli varattuna konsultaatioaika asiaan vihkiytyneelle asiantuntijalle. Etukäteen ruksittujen vaivojen perusteella saimme hoito-ohjeet vaivoihimme. Olen epäillyt kuivan ihon johtuvan Shanghain vedestä, mutta ehei. Minä olen ensinnäkin tyypiltäni maa (mitä ikinä se lopulta tarkoittaakin) ja minun tulisi välttää punaista lihaa - erityisesti lammasta ja karitsaa. Voi pahus! Lisäksi minun tulisi syödä 5-10 g ohraa päivässä ja nauttia paljon minttua ja basilikaa. Jos oireet pahenevat, vaivaan olisi myös lääke, jota valmistetaan jostain hyönteisestä. Jauheena sentään. Ostin heti ruukun tuoretta minttua!

Saimme lisäksi lounaan järjestäneeltä Body&Soul medical clinicilta pienet lahjarasiat...

...joiden sisällä oli teetä ja tiikeribalsamia.

Ehkä en kuitenkaan hurahtanut tähän asiaan ihan täysillä, lisäksi meillä epäilemättä oli kielimuurin aiheuttamia väärinkäsityksiä - siispä edellä kirjoittamaani ei todellakaan kannata ottaa kirjaimellisesti! Silti todella mielenkiintoinen kokemus ja ehdottomasti hintansa väärtti lounas
(RMB 120). Lisäksi aivan varmasti monella ruoka-aineella on noita terveysvaikutuksia. Ehkä nyt ahmin kokeeksi tuota minttua :) Lisäksi luennon/lounaan aiheena oli kuitenkin aika kapea siivu perinteisestä kiinalaisesta lääketieteestä.

French Concessionin alueella sijaitsevasta Colabosta on sanottava sen verran, että se oli meille jo entuudestaan tuttu. Itse olen syönyt siellä kerran aikaisemmin ja mies useammin. Ruoka on ollut hyvää jokaisella kerralla. Myös SmartShanghain mukaan paikka on hienostelematon ja hyväksyttävän hintainen italialainen. Erityisiä kehuja saavat paikan pizzat (joskin melko hintavat pizzoiksi). Paikka sijaitsee sisäpihalla, sitä voi olla vähän vaikea löytää.

Ihan vieressä on myös mukava kreikkalainen ravintola, jota myös olemme kokeilleet ja hyväksi havainneet. NImeä en muista, mutta kannattaa suunnata säiden salliessa yläkerran terassille.  Samassa ympyrässä on myös ehdottomasti tutustumisen arvoinen keittiötarvikeliike Lemon Zest.

Body & Soul - Medical Clinics

Keskustan toimipaikka:
AnJi Plaza, 14th Floor
760 Xi Zang Nan Road
Huangpu District

Dr. Doris (puhuu englantia)
Tel. 021-51019262

 Colabo Restaurant & Azzurro Pizzeria

156 Fenyang Lu,
near Taojiang Lu
汾阳路156号,
近桃江路

Tel. 021-6437 2361

Lemon Zest

One Tao Jiang Road
Shanghai 200031
上海市徐汇区桃江路1号

Shop Hours
Mon-Fri: noon-10pm
Sat-Sun: 10am-10pm

Tel: +86 21 6466 9099  

Email: shinfo@lemonzestlife.com

Vastaus haasteeseen

Hiljaiselon jälkeen alan näköjään postausautomaatiksi ;) Ei vaan, Sain Tuoksuvan orkidean maan Virvalta haasteen, joka kuuluu seuraavasti:
 
1. Kerro pari asiaa itsestäsi ja päiväsi kulusta. Liitä kuva.
2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu mukavalta.
3. Muuta haastetta mieleiseksesi.
4. Keksi kymmenen kysymystä tai vaikka enemmänkin jos haluat.
5. Haasta mukaan bloggareita, joiden blogeja luet

Paras vastata nyt heti tai homma taas jää!

Siis:

Olen tänään käynyt oppimassa kiinaa sekä raahannut mieheni Lujiabang Lulle uuden puvun hankkimista varten! Lisäksi olen ajatellut ja vähän kirjoittanutkin erään julkaisua vaille valmiin nettisivuston sisältöä. Toivottavasti saamme julkaistua huomenna!

Kuva? Ei mulla ole yhtään tästä päivästä :( Siispä ammennamme vanhoista:

Ajattelin tänään: Iltapuvun teettämistä itsenäisyyspäivän juhliin. Ei mitään näistä, mutta kuitenkin.

 

Tein tänään: Teetimme puvun + muutakin. Ei täällä, mutta kuitenkin.

Ja sitten ne kysymykset:

1. Elämäsi tähän asti hienoin kokemus
Tylsää, mutta pakko vastata totuudenmukaisesti. Lasten syntymät ja ensihetket heidän kanssaan. Yksinkertaisesti elämän suurin ihme!

2. Millaisia blogeja luet
Valmistellessamme muuttoa tänne, yritin kovasti etsiä Kiina-bolgeja ja löysinkin, mutta en sellaista josta itse olisin saanut konkreettista hyötyä. Niinpä perustin oman :)

Kiinablogeista jäin koukkuun mahtavaan Vilijonkka ja tyttäret -blogiin, joka on edelleen yksi parhaita tietämiäni blogeja.  Mian kanssa meistä tuli vähän kuin blogikaksoset, kun ihan samaan aikaan tänne muutimme. Kun vielä muutenkin synkkasi, niin blogin kautta löytyi ihan oikea ystävä.

Muuten luen muitakin Kiina/Shanghai -blogeja sekä sisustusblogeja satunnaisesti. Kaunis Pieni Elämä -blogi kuuluu satunnaisesti luettavien listalle, koska se on Kaunis (vaikka en ihan samaa sisustusmakua omistakaan) ja hän osaa jotain, mitä minä en todellakaan osaa - käsitöitä! Myös Valkoista Harmajaa seuraan satunnaisesti.

Muoti- ja lifestyleblogit eivät säväytä yhtään, en tajua "päivä asu" ja merkkilaukku-postauksia, enkä voisi itse kuvitella koskaan tekeväni sellaista :). Tähän hyvän poikkeuksen tekee Kaitaliina, jonka blogista löytyy myös paaaljon kaikkea muuta kivaa Shanghaista ja Kaitaliinan avulla löysin Lucyn Lujiabang Lulta!

3. Kesän 2013 kaunein muisto
Helppo! Se hetki kun saavuimme juhannuksen aatonaattona mökillemme! Vaikka merituuli oli armottoman kylmä, se valo ja kaikki muistot. En tiedä perempaa paikkaa maailmassa!

4. Paras lapsuusajan muistosi?
Liittyy ilman muuta edellä mainittuun paikkaan. Mummi ja vaari pakkasivat tavarat ja he muuttivat koko kesäksi mökille ja minä ja siskoni suureksi osaksi aikaa heidän mukanaan. Muistan ajoreitin jokaisen mutkan edelleen, vaikka tie on oikaistu varmaan kymmenen kertaa sen jälkeen. Muistan valon, tuoksut, havunneulaset jalkapohjissa. Muistan ihmiset ja sen, miltä tuntui ihan sikakylmä merivesi jalkapohjissa ;) Miltä tuoksuu sauna ja miltä maistuu vasta lähteestä nostettu jääkylmä vesi. Parasta!

5. Mitä harrastat?
Opettelen epätoivoisesti kiinaa oppimatta juuri mitään. Nyt poden taas maanista juoksuvaihetta, joka kyllä pikkuhiljaa varmasti hiipuu. En voi nukahtaa lukematta kirjaa. Harrastin joskus voimistelua kovastikin, joten penkkiurheilen sitä edelleen. Samoin harrastan lasten harrastamista =)

6. Suurin toteutumaton haaveesi?
Meren rannalla kasvaneena olisin aina halunnut oppia purjehtimaan. Vaikka haave olisi mahdollista toteuttaa, tajuan sekä omakotitalon että puolikkaan kesämökin omistajana ja kolmen harrastavan lapsen äitinä ajankäytön realiteetin: en vaan ehdi.

7. Lemppari ravintolasi Shanghaissa
Niin vaikea. Mutta nimeän viimeisimmän käynnin mukaan: Table no. 1

8. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
Kjell Westö: Missä kuljimme kerran. Luin tämän todellakin vasta nyt!

Edellinen säväyttävä oli Villijoutsenet, kolmen kiinattaren tarina.

Iltalukemisena ahmin dekkareita, rakastan herroja Wallander sekä Morse.

9. Mihin maahan matkustaisit, jos sinulla olisi mahdollisuus matkustaa minne haluat? 
Kiertäisin puoli vuotta Australiaa, mieluiten hiihtopummina (toinen toteutumaton haave nuoruudesta) ja kai sitten toinen puolikas surffisälän myyjänä tms. Edellinen kolme viikkoa häämatkalla ikuisuus sitten ei vaan ollut tarpeeksi, ei ollenkaan!

10. Mitä erilaista tulet tekemään tällä viikolla?
Meille saapuu mieleinen vieras, eli äitini. Varmasti tehdään taas kaikkea kivaa!

11. Minkä elokuvan/teatteriesityksen olet katsonut viimeksi?
Apua! Täällä en yhtään mitään. Haluaisin nähdä Selänne -leffan. Ostamme täällä kauheasti DVD-elokuvia. Viimeksi katsoimme lasten kanssa baletti-dokumentin, mutta koska tämä kuulostaa hienolta, niin tunnustan että katsoimme joukolla myös elokuvan Speed (Keanu Reeves vaan toimii...)

12. Paras tapa viettää viikonloppua?
Olla vaan ja käydä ulkona syömässä! Nyt kun bestikset asuvat myös täällä, niin yhteiset viikonloput on olleet kivoja! Lapset ja aikuiset viihtyy.

13. Unelmiesi asuinpaikka?
Hassua, tätä kysyi myös Emilia juuri eilen. Silloin vastasin että Manhattan kaiken ytimessä. Mutta en ole kyllä varma olisiko se niin ihan oikeasti :)

Haastan mukaan shanghailaiset:

Inspiroiva Kaitaliina
Naapuri ja ystävä Kippis iso Kiina 
sekä tämän syksyn tulokkaamme Shanghai Lily

Kirjaviikko ja Halloween

Tällä viikolla olen taas päässyt kaiken muun ohella näyttämään loistavia käsityötaitojani!

WISS-koulu hämmensi totutusti soppaa ja sotki halloweenin ja kirjaviikon asuparaatin yhteen. Kirjaviikon paraatin ideana on, että oppilaat valitsevat jonkin kirjan hahmon ja pukeutuvat siksi. Viime vuonna meiltä lähti paraatiin Tatu (tai Patu), Dork Diaryn päähenkilö Nikki sekä Emilian päiväkirjojen Emilia.

Ensin koulun info kuului, että asun ja kirjan tulee liittyä halloweeniin. Meillä kaivettiin Harry Potterit, Kummallisuuksien käsikirjat ja Majatalon kummitukset esiin ja mietittiin, että ehtisikö Suomi-koulun kirjastosta saada jotain kammottavaa luettavaa. Sitten kerrottiin että kirja on tärkeä, ei tarvitse liittyä halloweeniin mitenkään. No, tämä helpotti urakkaa hieman.

Ellan luokka päätti olla Itse Ilkimys-elokuvan (ilmeisesti myös kirja?) keltaisia örkkejä. Tämä helpotti urakkaa ja paljon.

 Huomattava yhdennäköisyys?




Asuun tarvittiin vain keltainen T-paita ja jostain saadut aurinkolasit, joista poistettiin linssit sekä keltaista kasvoväriä. Helppoa kuin heinänteko!

Eero oli päättänyt pukeutua Trick or Treat -kierrokselle luurangoksi. Sama asu kävi myös kirjaparaatiin, koska kirjana oli Mauri Kunnaksen Kummallisuuksien Käsikirja. Hyvä asu löytyikin compoundin kaupasta jo monta viikkoa aikaisemmin, mutta minä tietenkin tein Virheen ja Säästin. Ajattelin että ehtiihän tuon hankkia ja kukkamarkkinoiden halloween -kaupasta sen saa halvemmalla ja on enemmän kokovaihtoehtoja. Kiinassa pitää AINA ostaa heti jos jotain näkee ja sen haluaa. Myöhemmin et muista missä sen näit tai sitä ei enää ole. Meille kävi jälkimmäinen. Haalarimalliset luurankopuvut olivat menneet ja oli tyytyminen kaapuun, joka oli urpo ja ruma, kuten ilmekin kertoo.

Onneksi koulussa kävi ilmi, että suurimmalla osalla luurankokavereita oli sama kaapuversio.

Emilia mietti ja mietti hahmoa, mutta ei oikein keksinyt sitä sopivaa. Zombie-prinsessa oli jo päätetty halloweenasuksi, mutta siihen sopivaa kirjaa ei ollut.

Asia ratkesi yllättävällä tavalla. Emilian malesialaisen luistelukaverin Lysshan äiti kertoi koko tohotukselle naureskellessamme, että Lyssha haluaa olla joku ihmeen Fillyjonk ja hänellä ei ole hajuakaan kuka se on ja mistä kirjasta. Osasi kuitenkin kuvailla että punainen takki ja hiippalakki ja tiukka täti. No sehän on tietenkin Muumien Vilijonkka! Avuliaasti etsin saman tien kunnon tietopaketin Muumeista ja hahmoista.

Jos kerran malesialaisetkin ammentavat suomalaisesta lastenkirjallisuudesta niin totta hitossa mekin! Emiliahan on ihan itsestäänselvä Pikku Myy.

Mutta mistä asu päivän varoitusajalla? Suomessahan se olisi helppo nakki, mutta täällä ei Pikku Myyn mekkoja pyöri jaloissa. Onneksi kotoa löytyi kaksi kirkkaanpunaista T-paitaa. Niistä yhdistämällä saisi kyllä mekon. Tässä kohtaa tartun itse yleensä nitojaan, liimaan tai jeesusteippiin, hätätilassa hieman harsin. Mutta nyt kyllä tarvittiin ensinnäkin hieman kavennusta ja edes jossain määrin siisti pidennys. Onneksi Kiinassa palvelua saa ostettua ja se tehdään pyydettäessä heti eikä ensi viikolla! Kotikylämme räätäli ompeli Pikku Myylle oikein mukiinmenevän mekon tunnissa! Lisäsimme vain vaaleanpunaisen rusetin, mustat sukkikset ja saappaat.

Nuttura oli  korkealla!

Bussiin nousi tällä kertaa tavallista omituisempia otuksia.

Itse paraatissa riitti noitia ja ninjoja

Pienet prinsessat ovat aina niin ihania!

Totto-ro-to-toro.  Totorokin oli ehtinyt mukaan!

International Dayn Koala osallistui myös paraatiin!

Opettajat ja muu henkilökunta olivat panostaneet asuihin!

 Myös rehtorit olivat mukana jutussa! Primary Schoolin rehtori Mr. Brunton

Sekä koko koulun johtaja, suuri persoonallisuus, Mr. Kline!

Koulupäivän jälkeen Pikku Myy ja Itse Ilkimys muuntautuivat pikavauhtia pelleksi 

ja Zombie-Prinsessaksi.

Uupunut luuranko lähti mielummin tennistunnille :)

Huomenna suuntaamme Suomi-koulun teemapäivään, jonka aiheena on Lappi.

Elämää, ei sen enempää

Tämä viikko on ollut kummallinen. Minulla on ollut AIKAA!

Maanantaina Ella lähti Secondary Schoolin "Explore China" reissulle Nanbeihin ja palasi vasta tänään kotiin.

 

Emilia taas ei pysty nyt  luistelemaan täysipainoisesti vauvana saadun jalkavamman takia. Ei ennen kuin saamme uudet luistimet Suomesta mummin kyydissä. Eeron tennistunneille en ole vielä ehtinyt saada minkäänlaista järjestystä hankittua. Viikko on siis ollut outo ja iltaohjelmasta vapaa. Olen miettinyt paljon sellaista elämää, jossa on vaan aikaa. Meillä ei Suomessakaan ollut sellaista, siksi tämä on outoa.

Maanantaina toteutin ystävän kanssa sovittua YYA-sopimusta, eli yhteistyössä annoin avun täällä Puxin päässä jalkapalloilevien lasten kanssa ja ystävä taas huolehtii/on huolehtinut Emiliasta Pudongin päässä. 

 

Minulla on lahjakas kummipoika ja isoveljensä myös! En tajua jalkapallosta paljoa, mutta sen verran tajuan, että joku osaa käsitellä palloa ja lukea peliä. Nämä pojat osaavat!

Oman jatkomme kannalta olen pohtinut paljon myös tätä expattielämää näin isompien lasten kannalta. Ihan pienten lasten kanssa muuttaminen on varmasti aika sujuvaa. Ei ole suuria kaverikontakteja, ei välttämättä vielä koululuokkaa, ei ehkä harrastuksia. Taivun ajattelemaan, että pienempien lasten kanssa muuttaminen on helppoa (tai ainakin helpompaa). 

Mitä isompien lasten kanssa muuttaa, sitä hankalampaa se on. Varsinkin jos lapsi on jo sitoutunut johonkin harrastukseen tosissaan. Voin kokemuksesta sanoa, että vaikka Kiina on huippu-urheilun suurvalta, ei ulkomaalaisilla todellakaan ole pääsyä huippuvalmennuksen piiriin, edes rahalla. Jossain määrin suhteilla ja rahalla se on mahdollista, mutta harvinaista. 

Ella käy baletissa kansainvälisen organisaation kautta järjestetyssä toiminnassa. Ryhmä "advanced" on kaikkea muuta, mutta opettaja on espanjalainen ballerina, joka on tanssinut 5 vuotta Suomen Kansallisoopperassa. Hän harmitteli, että kansainvälinen toiminta on kaikille avointa ja kiinalaisiin ryhmiin eivät ulkomaalaiset pääse (paitsi Ella rytmisen voimistelun ryhmään aikanaan - suhteilla).

Tiedän että näistä harrastuksista vouhottaminen kuulostaa taatusti monesta hourupäiseltä hommalta, mutta me vouhottajatkin olemme siihen tilanteeseen yleensä ajautuneet sattumalta. Minä osaan tuskin luistella, oikeastaan inhoan sitä. Se, että tyttärestäni tuli taitoluistelija, on ihan sattumaa. En koe asiakseni toppuutella osaamista, jos halua ja intoa on, mennään sitten 1 h suuntaansa luistelemaan. Niin kauan kuin intoa riittää.

Nyt toisen vuoden aikana lapset ja me aikuiset alamme viimein ihan oikeasti sopeutua tähän kaikkeen. Katselen täällä uudella alueellamme teinejä, joilla kaikki on tässä käden ulottuvilla: Iso kansainvälinen kaveripiiri, taloyhtiössä uima-altaat, kuntosalit, jumpat, tennis-, squash- ja sulkiskentät, ravintolat, kauneushoidot... Ei oikeastaan ihme, että juuri teineillä on sitten kaikkein vaikeinta lähteä täältä kotiin jos ja kun se aika koittaa!

Varovasti, hyvin varovasti puhumme vuodesta numero 3. Mutta aika näyttää...

Forever Young

Täytin tänään 25 vuotta! Taas! Ihme ja kumma!

Ja tästäpä tuli ihana päivä. Kertyvät vuodet aiheuttavat joskus hulluja päähänpistoja, tänään sellainen oli aloittaa päivä kunnon juoksulenkillä. Oikeasti. No, tämä tauti tapaa mennä nopeasti ohi. Rehkimistä seurasikin sitten oikein luksuspäivä.

Koska olemme Mian kanssa molemmat taiteellisia, tasapainoisia ja määrätietoisia Vaaka-ihmisiä, meillä oli aihetta juhlistaa jaloja luonteenpiirteitämme yhteisellä lounaalla. Taas! Emme sentään menneet italialaiseen. Taas!

Kaverini suositteli The Cool Docks -alueen ravintolaa Table no. 1 ja sen valitsimme tänään lounaspaikaksi. Ei tarvinnut katua. Smart Shanghai määrittelee paikan  olevan "casual mod-Euro restaurant" mitä ikinä se tarkoittaakaan. Paikka oli kuitenkin ihana!

Ravintola sijaitsee The Waterhouse Hotellin yhteydessä, se on tehty vanhaan varastorakennukseen ja pinnat on jätetty näkyviin.

Itse ravintolasali oli yksinkertainen ja kaunis.

Tarjolla oli "express lunch" (RMB 188) ja pidemmällä kaavalla toteutettava lounaspaketti (RMB 788/2 henkilöä). Koska meidän nopsatkin lounaat yleensä tuppaavat venähtää 2-3 tuntisiksi, valitsimme epäröimättä tuon expressin.

Alkuruoaksi valitsimme molemmat sienikeiton. joka oli todella hyvää ja sienet tuoreita.

Koska täällä tulee syötyä turhan harvoin kalaa, yritän ravintolassa valita sitä mahdollisimman usein.
Valinta ei todellakaan mennyt vikaan. Sea bass with beans oli loistavaa! Ekstrana simpukoita ja mustekalaa.

 

Kaverin possukin näytti hyvältä ja kuulemma maistui samoin.

Jälkkärinä nimi "Forest berry jello" kuulosti vähän pelottavalta, mielessä näkyi hyllyvä hyytelökasa ja päällä vähän vaniljakastiketta, mutta tämäkin valinta osui nappiin. Marjajuttu oli alimmaisena ja siellä oli tuoreita marjoja. Päällä taivaallinen vaniljavanukas. Nam. Sopivan kirpeää ja makeaa yhdessä.

Aterian päätteeksi espresso, sekin todella hyvä ja supermakea suklaakarkki sen lisukkeena vaan toimi.

 

Minulta arvosana 10 -.  Miinus siitä, että tämäntasoisella paikalla voisi olla netissä ajantasalla olevat menut. Mutta tämä saattoi mennä kärkisijoille ravintolakokemuksena täällä.

Kotimatkalla poikkesin törsäämään L'Occitanen putiikkiin. Ex-tempore synttärilahja itselle, kaikki keinot taistelussa Shanghain kamalaa vettä vastaan ovat sallittuja ja tarpeellisia. Pieni juttu, mutta kun se sattuu kohdalle, se ilahduttaa aina. Tätä ei lähi Carrefourista saa ja hiukset tykkää näistä kovasti.

Kotona odotti ayin kokkaama ateria, meillä ensimmäinen laatuaan. Vaikka olin tulossa lounaalta, oli tietenkin pakko maistaa. Eikä tarvinnut jättää pelkkään maistamiseen, ruoka oli loistavaa. He olivat Andyn kanssa käyneet ostoksilla poissaollessani ja päivällinen odotti valmiina. Tykkään!

Illalla meillä oli vielä ohjelmassa tunnin jalkahieronta. Myös Emilian kummitäti täytti vuosia muutama viikko sitten ja tänään lunastimme lahjaksi lupaamani hemmottelun. Myös Emilia pääsi mukaan.  Meillä oli kolmistaan hauska ja rentouttava sessio, hierojatytöt naureskelivat jutuillemme vaikka eivät (toivottavasti) mitään tajunneetkaan. On aika hauska huomata, kuinka pikkuhiljaa alkaa tajuta osan kiinalaisten puheesta. Tänään hierojatytöt juttelivat mm. siitä, mistä mahdamme olla kotoisin ja ihmettelivät "lapsen valkoista tukkaa" tietämättä että Emilian kanssa ymmärsimme mistä he puhuivat :)

Hieno päivä! Vanheneminenkaan ei niin haittaa hyvässä seurassa.

The Waterhouse Hotel / Table no. 1
The Cool Docks,
1/F, 1-3 Maojiayuan Lu,
near Zhongshan Nan Lu
毛家园路1-3号1楼,
近中山南路

Kotiutumista

Huomenna täyttyy kaksi viikkoa uudessa kodissa. Mahtavaa! Vaikka alku on käytännön asioissa ollut kiinalaisen hankalaa, on se elämänlaadun kannalta ollut ihanaa.

Kului noin minuutti, kun lapset olivat jo löytäneet kavereita ympärilleen, asiaa tietenkin auttoi Emilian bestiksen asuminen tällä alueella, muuttoa odotettiin molemmin puolin kuin kuuta nousevaa. Samalla muutkin lapset solahtivat mukaan joukkoon.

Nykyisin joko meidän ovemme ulkopuolella näyttää tältä, tai kengät löytyvät jonkun muun perheen ovelta, tai porukka huitelee jossain leikkimässä milloin rosvoa ja poliisia, milloin taskulamppuhippaa. Mikä kivointa, joukossa on sekä tyttöjä että poikia.

Palvelut ovat osoittautuneet juuri niin hyviksi kuin osasimme odottaa. Täällä on elämä tehty helpoksi. Compoundilla on pankkiautomaatti, kirjasto, kauppa, 24/7 reception, ravintola, parikin baaria, kampaamo, kauneushoitola ja tietenkin ihan loistavat harrastusmahdollisuudet. Lähikaduilta löytyy oikeastaan kaikki mitä tarvitaan, mm. useampi western ravintola (joissa kotiinkuljetus), Hyvät ruokakaupat Pines Market (tuoretta tonnikalaa, lammasta yms.tarjolla päivittäin) ja City Shop ihan lähellä ja uuden ostoskeskuksen valmistumisen jälkeen tarjonta kasvaa.

Itselleni positiivisin yllätys on ollut ilmainen shuttle bus -metrolle ja Carrefourin kautta keskustaan. Sitä tulen varmasti vielä monta kertaa kiittämään.

Tykkäämme uudesta kodista nyt, kun sen on saanut vähän omaan järjestykseen ja tavarat paikalleen. Huoneisto on käytännöllinen ja jotenkin kodikkaampi kuin iso, kolkko talo Le Chambordilla. Vähän tällainen tummahan tämä on, mutta kuitenkin valoisa. Aloin taas Vaativaksi Asiakkaaksi ja kuvan ottamisen jälkeen taulut ja kello ovat seinällä, samoin monta muuta juttua.

Meidän makkarissa on kiva ikkunakulma tai jotain sinne päin. Ups, joku mittasi verhot vähän väärin. Mutta pikkuseikat jääkööt toistaiseksi isojen linjojen varjoon ;)

 Emilian valtakunta. Makuuhuoneet eivät ole suurensuuria, mutta juuri tarpeen täyttäviä.

Niin, paitsi Eerolla, jolla on kämpän toiseksi suurin lukaali. Kylläkin sillä ehdolla, että vieraiden tullessa sieltä väistytään.

Tältä sen pitäisi näyttää (äidin mielestä):

 Ja tältä se näyttää. Kaikki tarpeellinen pitää näet olla esillä ja käden ulottuvilla (Eeron mielestä).

Meillä on kaksi parveketta. Toinen on kadun puolelle. Sinne mahtuivat sopivasti meidän terassikalusteet.

Toinen on Compoundin puiston suuntaan. Isolla nurmikkokentällä tapahtuvat yleensä leikit, joten valvova silmä on edes hiukan läsnä :).

Keittiö ihan erillisenä huoneena on pitkästä aikaa ihan kiva juttu. Sottapytyt saa sotkea rauhassa ilman että se loistaa olohuoneen sohvalle. Toistaiseksi kaikki siellä on toiminut hyvin.

 Olohuone ei ole suuri, mutta ihan riittävä.

Portaikko on hieman hallitsevalla paikalla, eikä todellakaan mikään esteettinen ratkaisu, mutta siihenkin alkaa jo tottua.

Mitä sitten kaipaamme edellisestä? Niitäkin asioita on paljon! Eero tietenkin kaipaa kahta parasta kaveria ja koko pikkupoikien yhteisöä, joka Le Chambordilla oli aika iso. Itse kaipaan hieman yhteisön pienuutta, ainakin kaikki ulkomaalaiset olivat moikkaustuttuja ja yhteisössä vallitsi sellainen "koko kylä kasvattaa" -meininki. Kun muutaman vaaratilanteen jälkeen sovittiin, että ilman kypärää ei ole asiaa edes potkulautailla saati pyöräillä, koko porukka (tai ainakin suuri enemmistö) sitoutui noudattamaan sitä ja myös vieraiden lapsia oli helppo tarpeen tullen vähän lempeästi ojentaa.  Myös koulun läheisyys helpotti elämää. Eilen annoin periksi ja kävelin kännykkäkauppaan hankkimaan jokaiselle lapselle oman puhelimen ja liittymän. Meillä on arkisin niin monta liikkuvaa asiaa yhtäaikaa, että on vain ajan kysymys kun jotain menee vikaan. Silloin on ihan kiva edes saada yhteys lapseen.

Meillä on myös uusi, ensivaikutelman perusteella todella loistava ayi. Mutta en koputa vielä puuta, yhden vedätyksen kokeneena uskon vasta kun näen, mutta so far so good! Tämä on Andyn hankkima, siksi olen toiveikas ;).

Mukavaa viikonloppua!

Sataa, sataa ropisee!

Olemme muuttaneet, olemme elossa ja hyvissä voimissa! Meillä vain ei ole ollut nettiyhteyttä viikkoon. Kaikenlaisten kaapeleiden ja modeemien hankinnan, ehkä kymmenen luvatun ja yhden toteutuneen IT-hemmon vierailun ja hermojen menettämisen jälkeen, HEUREKA! Se toimii. Muutto ja kiinalaisten yksi tärkeimmistä lomista ei ole hyvä yhdistelmä. No, muutosta ja uudesta kodista enemmän sittemmin.

Meidät on lähes saartanut tulva. Kiinaan osunut taifuuni ulotti reunarippeensä myös tänne Shanghaihin.  En ole ikinä kokenut näin kovaa ja yhtämittaisesti pitkään jatkunutta sadetta. Kyllähän täällä syksyisin aina sataa, mutta nyt tuli kuin saavista kaatamalla 2 vuorokautta putkeen. Yöllä oli pakko nousta tarkistamaan joko vesi tulvii parvekkeen kautta sisään.

Meillä ei ole onneksi ollut mitään vaaraa, kuten monessa muussa paikassa. Amerikkalainen koulu tosin oli ainakin eilen suljettu, mutta ne nyt aina liioittelevat.

Aamulla näkymä ikkunasta oli lohduton. Nurmikko velloi vedessä ja tuuli riepotteli ympäristöä.

Lapsia koulubussille viedessä sateen määrä oikein konkretisoitui. Kävimme nuorimmaisen kanssa pienen neuvottelun aamulla siitä, onko pakko laittaa kumisaappaat ja vedenpitävä takki. Hänen mielestään hupparissa ja lenkkareissa olisi pärjännyt mainiosti. Tai vielä parempi idea: crocsit paljaisiin jalkoihin niin ei haittaa jos kastuu - kätevää!

No, kävi ilmi etteivät edes ne kumisaappaat olleet tarpeeksi. Tämän kaarisillan ylitämme normaalisti aamulla. Tänään ei tarvinnut yrittää.

 

Nurmikkoalueita pitkin pääsi onneksi kulkemaan, mutta mistä tahansa yritti polkuja pitkin, oli tie poikki.

 

 

 

Talomme lähistöllä olevassa pienessä uima-altaassa ei varmaan tänä syksynä enää uida, joen mutavesi oli iloisesti tulvinut sinnekin.

Ja juuri tänään minulla oli asiaa keskustaan. Taksia ei tarvinnut edes yrittää soittaa. Sateella on aina vaikea saada taksia ja jo tilatessa sanotaan että menee tunti tms. Tänään toisaalla taksia yrittäneelle kaverille oli sanottu, että TÄNÄÄN ei saa taksia. Hienoa.

Kiitin kauniisti täällä olevaa Shuttle Bus -palvelua. Minibussi kulkee yhdelle metroasemalle sekä käytännössä keskustaan Jing An -temppelille. Ja se on vieläpä ilmainen. Vaikka bussi oli 20 minuuttia myöhässä, ehdin sen ja metron yhdistelmällä keskustaan tunnissa, mikä on hyvin jopa liikenteen ollessa sujuvaa. Eräs Emilian luokkalainen oli myöhästynyt koulusta 2 tuntia, normaali tunnin matka keskustan asuinalueelta oli vienyt 3 tuntia. Koulun tälle illalle kaavailema vanhempien keskustelutilaisuus siirtyi ensi viikkoon, koska tulvien takia koululle on vaikeaa päästä. 

Ehkä me ulkomaalaiset vaan dramatisoimme turhaan, kiinalaiset kahlasivat tyynesti polvia myöten vedessä ja rouvat ajelivat skoottereillaan korkokengät sadeviitan alta vilkkuen. Jalat vaan vähän ylös pahimman lätäkön kohdalla.

Oli miten oli, toivottavasti tämä on huomenna ohi ja pääsemme aloittamaan normaalia arkea täällä uudessa kodissa ilman muuttohässäkkää ja vedenpaisumusta!