"On niitä, jotka jäävät ja toisia, jotka lähtevät. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi."
-Tove Jansson.-
Kun kaverimme Anne jakoi tämän linkin, minä imatralaisittain jotenkin romahin....
Kun me tänne tulimme, oli puhe kahdesta vuodesta ja sen valossa elimme. Jo kuukausia sitten tiesimme todellisuudessa, että kolmas vuosi tulee, mutta aina sitä totuutta jotenkin väistimme. Nyt on paperit allekirjoitettu eikä muuttovalmisteluita aloitettu, eli: Olemme täällä myös vuoden 2015 kesään saakka!
Esikoisemme Ella sai joululoman pääsykokeista paikan Viitaniemen urheiluluokalle ja se onneksi odottaa myös sinne 8. luokalle. Tämä oli oikeasti huippujuttu ja Ellalta kova saavutus, onnea! Mahtavaa olisi aloittaa sen uuden luokan kanssa heti alussa, mutta tällä nyt mennään.
Emilia on myös löytänyt elämänsä sielunkumppanin Stellan täällä, heidän muuttonsa takaisin Suomen tulee olemaan musertava isku paitsi Emilialle ja Stellalle, myös koko rosvot ja poliisit -porukalle, jotka täällä yhdessä leikkivät. Uskon silti, että tässä on nyt kyseessä sellainen ystävyys, joka kestää.
Eeron osalta muutto Raketille oli hankala. Ihana pikkupoikien yhteisö Le Chambordilla vähän jäi. WISS:n periaate erottaa samanikäiset samanmaalaiset hankaloittaa yhteydenpitoa. Lauri lähti
Suomeen, silti jotenkin porukka Roope, Eero ja Otso ja nyt uutena Miika on silti kiva poikien porukka. Toivotaan että tästä tulee se suomalaisten jengi!
Itse olen varovaisen tyytyväinen. Suomen tilanne on hmm… kummallinen. En tiedä, haluaisinko olla siellä työnhakijana juuri nyt. Toisaalta tottakai kaipaan valtavasti omaa kotiamme, mökkiämme, talvea, lasten kouluyhteisöä ja erityisesti paria ihanaa opettajaa, harrastusporukoita…Perheitämme noin laajemmin, ystäviä, kavereita...
Äiti ja isä sekä lapset 6, 9 ja 11 vuotta muuttivat Kiinaan, Shanghaihin kahdeksi vuodeksi 20.8.2012. Blogissa on tarkoitus kertoa muutosta ja kommelluksistamme Kiinassa. Oma rakas kotimme on ja pysyy koivujen katveessa :)
tiistai 11. maaliskuuta 2014
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Kohti kesää
Kävimme eilen Ompun kanssa ottamassa verikokeen rabieksen vasta-aineiden toteamista varten. Jotenkin taas jätin tämän viimetinkaan.
Pohdimme pitkään, mitä Ompun kanssa teemme. Ayi olisi ehkä huolehtinut herrasta ja Heikin loma on vain se normaali neljä viikkoa. Mutta ajatellen edellisen kesän onnea, kaikkea vapautta, merta ja järviä.... Ja sitten kennelin häkkiä jne. Omppu rakastaa ayi:a, se ei olisi se ongelma, vaan muistot kesästä meillä ja Ompulla.
Me tähtäämme paluumme siten, että ehdimme juhannukseksi mökille. Tämä tulee olemaan erilainen. Todellakin niin erilainen. En osaa edes ajatella mökkiä ilman Hannua, joka heitti meille juttuja kaikesta siitä, mitä he porukalla puuhasivat lapsuudessaan jossain liiterin vintillä.
Hannu oli se sukupolvien jatkumo, joka kertoi ne hassut jutut ensin meille ja sitten lastenlapsille. Ella sanoi eilen: "Mutta nyt ei ole ketään, joka kertoisi Pierisjuttuja, paitsi se Timppa!"
Totta. Mökin osalta kaipaamme vaaria aina ja ikuisesti. Mutta me kaipaamme myös naapurin Hanskia, sitä tyyppiä, joka kertoi niitä juttuja. Oli aina positiivinen ja hauska.
Jos me jotain odotamme, se on pääsy mökille. Kaikki ei ole entisellään, mutta siitä se taas lähtee! Poltamme kokon menneille sukupolville: Eero, Toini, Pirkko, Risto, Harri, Hannu, Annukka.
Pohdimme pitkään, mitä Ompun kanssa teemme. Ayi olisi ehkä huolehtinut herrasta ja Heikin loma on vain se normaali neljä viikkoa. Mutta ajatellen edellisen kesän onnea, kaikkea vapautta, merta ja järviä.... Ja sitten kennelin häkkiä jne. Omppu rakastaa ayi:a, se ei olisi se ongelma, vaan muistot kesästä meillä ja Ompulla.
Me tähtäämme paluumme siten, että ehdimme juhannukseksi mökille. Tämä tulee olemaan erilainen. Todellakin niin erilainen. En osaa edes ajatella mökkiä ilman Hannua, joka heitti meille juttuja kaikesta siitä, mitä he porukalla puuhasivat lapsuudessaan jossain liiterin vintillä.
Hannu oli se sukupolvien jatkumo, joka kertoi ne hassut jutut ensin meille ja sitten lastenlapsille. Ella sanoi eilen: "Mutta nyt ei ole ketään, joka kertoisi Pierisjuttuja, paitsi se Timppa!"
Totta. Mökin osalta kaipaamme vaaria aina ja ikuisesti. Mutta me kaipaamme myös naapurin Hanskia, sitä tyyppiä, joka kertoi niitä juttuja. Oli aina positiivinen ja hauska.
Jos me jotain odotamme, se on pääsy mökille. Kaikki ei ole entisellään, mutta siitä se taas lähtee! Poltamme kokon menneille sukupolville: Eero, Toini, Pirkko, Risto, Harri, Hannu, Annukka.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
Kadonneet lapset
Tällä viikolla se viimein tapahtui.
Yksi lapsistamme putosi systeemistä, eikä ilmestynyt koulubussilla kotiin. Kaikenlaista on tapahtunut tässä elämän varrella ja vaikka kyseessä oli aika reipas esikoinen, sydämen muljahduksen rinnassa kysymykseen "eikö Ella ollut bussissa?" vastauksen "ei" saatuani, muistan ehkä ikuisesti.
Lähtökohtaisesti kyseessä oli meidän oma mokamme, ei koulun.
Ella käy yleensä tiistaisin ja torstaisin kiinalaisessa urheilukoulussa harkoissa ja aina erikseen ilmoitan, ettei Ella tule bussilla kotiin, kuten on koulun puolesta haluttu. Tämä siksi, että tosi monesti urheilukoulun harkat on peruttu (=emme halua länkkäreitä näkemään juttujamme) samana aamuna. Pari kertaa on WISS:llä hyvin paljon närkästytty, kun olen ollut myöhässä, koska pitävät listat kuulemma tehdään klo 13.00 ja sen jälkeiset muutokset ovat todella vaivalloisia ja pois jääneestä oppilaasta koko bussijono seisoo, kunnes kadonnutta etsitään. As if....
Tällä lulkuvuodella kiellettiin mm. bussien vaihdot leikkitreffien vuoksi, vaikka niihin mm. kielitaidon kehittymisen vuoksi ennen rohkaistiin. Logistisesti mahdotonta. Ymmärrän tämän itse asiassa täysin. WISS:tä lähtee n. 25 bussia kohti eripuolilla sijaitsevia paikkoja Shangahaissa letkana. Jos yhtä jäädään etsimään, myöhästyvät pitempimatkalaiset entisestään.
Silti ei pitäisi luvata, saati vaatia sitä, mistä ei pidetä kiinni. Jos vanhemmat luottavat ja uskovat systeemiin ja maksavat siitä melkoisen paljon, sen pitäisi pitää, jos niin luvataan.
Viime tiistaina, Ellan oltua kipeänä poissa koulusta maanantaina, mutta mentyä kouluun tiistaina hieman toipilaana, meille syntyi väärinkäsitys jumppaharkoista kiinalaisella koululla. Minä ajattelin, ettei Ella tietenkään mene, koska aina ennen sovittiin yksityiskohtaisesti eväistä ja Ella kokosi harkkakamat eteiseen valmiiksi. Ella oli ilmeisesti kuitenkin ajtellut tiistain aikataulun mukaan: Andy hakee ja harkkoihin vaikka hän on vähän toipilas...Moka siis ihan meidän oma.
En siis kuitenkaan ollut ilmoittanut Ellaa itse noudettavaksi ja hänen olisi pitänyt koulun sääntöjen mukaan olla bussilistalla. Silti mielestäni lähtökohtaisesti oma virheemme kunnes:
Niin, se puhelin... oli kotona ja akku tyhjänä. Kuka valittaa puhelimella alvariinsa pelaavista teineistä? Meillä on kuulemma Kiinan peestä hankitut Samsung Galaxyt, joilla ei voi vissiin edes soittaa?!? Tai siis tärkeämpää kai, ettei niihin muka saa whatsappia...Näköjään niitä ei voi edes ladata ja pitää mukana. Melko paskat puhelimet. Mutta siis kotona. Kurinpalautus odottakoot. Mutta oikeasti sääntöjen mukaan lapsilla ei saisi olla puhelin mukana paitsi ainoastaan erikseen sopimalla. Tätä toki monet kuulemma oikaisevat.
Soittoja koululle. Ei löydy. "Ms. ei secondaryllä ole tänään mitään ohjelmaa, saati voimistelua? Ei Ella ole täällä koululla enää ". "Juu, ei ole, tiedän. Voisiko joku käydä katsomassa porteilla?" "Ms. Ei näy. Oletko varma ettei ollut bussissa?" "Jos ei ole ilmoitettu, pitäisi olla bussissa."
Samaan aikaan soitto Andylle, joka onneksi oli jo vapaalla ja koti lähellä koulua: "Voitko lähteä koululle etsimään Ellaa ja tuomaan kotiin?"Nopein vaihtoehto ennen sitä, että itse lähtisin taksilla haahuilemaan. Andy tottakai voi.
15 min soittelun jälkeen sain Ellan langan päähän:
Häntä ei oltu päästetty enää takaisin koulun porteista, koska hänellä ei ollut koulun ID-korttia. Juuri tällä lukuvuodella päätettiin, etteivät oppilaat tarvitse ID-kortteja, koulupuku riittää, eikä lapsille annettuja ID-kortteja enää tarvita. Niinpä Ella ei päässyt takaisin kouluun koulupuku päällään hakemaan apua n. tuntiin tämän tapahtuman aikaan, koska vartijat vaativat ID-kortin.
Prkllll. Osaan olla aika v-mäinen ihminen kirjallisesti ja nyt kyllä olin, suoraan rehtorille. Vika oli alunperin meidän, mutta että auttavasti kiinaa puhuvaa, koulupuun pukeutunutta oppilasta, ei päästetä takaisin kouluun, hänen 10 minuuttia sitten sieltä lähdettyään ja portin lähistöllä seisottuaan, enää päästetä takaisin kouluun etsimään kyytiä kotiin, vaan vaaditaan ID-korttia, joka toki edelleen vaaditaan vanhemmilta, mutta josta oppilailta luovuttiin juuri koulupuvun takia ja jota oppilaalla ei voi olla????
"Olemme pahoillamme, ehkä koulubussit olivat juuri lähdössä ja liikenteen takia pääsy koululle evättiin." Just. Paitsi että aloin kaivat Ellaa kotiin vasta kun koulubussi "Raketille" oli jo tullut ja koulubussien lähdöstä oli aikaa yli 30 minuuttia. Just. No enpä usko.
Sain varmaan vihaisesta meilistäni jo "vittumainen äiti" -leiman otsaani, mutta eiköhän seuraavana päivänä sitten...
Eero pelaa koulun joukkueessa jalkapalloa keskiviikkoisin ja heillä on bussikuljetus takaisin tietyille suosituimmille compoundeille - onneksemme kuulumme näihin. Kausi on juuri alkanut ja tämä oli toinen kerta kun Eeron olisi pitänyt osata itse uuteen bussiin. Tiesin kyllä, että heitä ohjataan ihan huolella. Olen monta kertaa hakenut Eeron ja nähnyt. Edellisestä päivästä kuitenkin hermostuneena ihmettelin, kun poikaa ei alkanut kuulua kotiin lähemmäksi kuutta. Apua. En kehtaa soitaa. Ei ole Eerolla puhelinta, vaan tuossa se on taas laturissa. Viimein nöyrryin ja soitin coach Andylle: "Tiedätkö nousiko Eero Raketin bussiin?". Hänen mielestään kyllä, mutta lupasi soittaa ja varmistaa.
Sitten aukesi ulko-ovi: "Moi, mä jäin vähän keinumaan Danielin kanssa."
Olipa pikkuisen noloa soittaa coach Andylle takaisin, että hysteerinen mutsi sai just poikansa kotiin. soooriiii. Tällä kertaa siis väärä hälytys.
Tuolla on kolme puhelinta pysyvässä latauksessa tulevaa kouluviikkoa varten...
Yksi lapsistamme putosi systeemistä, eikä ilmestynyt koulubussilla kotiin. Kaikenlaista on tapahtunut tässä elämän varrella ja vaikka kyseessä oli aika reipas esikoinen, sydämen muljahduksen rinnassa kysymykseen "eikö Ella ollut bussissa?" vastauksen "ei" saatuani, muistan ehkä ikuisesti.
Lähtökohtaisesti kyseessä oli meidän oma mokamme, ei koulun.
Ella käy yleensä tiistaisin ja torstaisin kiinalaisessa urheilukoulussa harkoissa ja aina erikseen ilmoitan, ettei Ella tule bussilla kotiin, kuten on koulun puolesta haluttu. Tämä siksi, että tosi monesti urheilukoulun harkat on peruttu (=emme halua länkkäreitä näkemään juttujamme) samana aamuna. Pari kertaa on WISS:llä hyvin paljon närkästytty, kun olen ollut myöhässä, koska pitävät listat kuulemma tehdään klo 13.00 ja sen jälkeiset muutokset ovat todella vaivalloisia ja pois jääneestä oppilaasta koko bussijono seisoo, kunnes kadonnutta etsitään. As if....
Tällä lulkuvuodella kiellettiin mm. bussien vaihdot leikkitreffien vuoksi, vaikka niihin mm. kielitaidon kehittymisen vuoksi ennen rohkaistiin. Logistisesti mahdotonta. Ymmärrän tämän itse asiassa täysin. WISS:tä lähtee n. 25 bussia kohti eripuolilla sijaitsevia paikkoja Shangahaissa letkana. Jos yhtä jäädään etsimään, myöhästyvät pitempimatkalaiset entisestään.
Silti ei pitäisi luvata, saati vaatia sitä, mistä ei pidetä kiinni. Jos vanhemmat luottavat ja uskovat systeemiin ja maksavat siitä melkoisen paljon, sen pitäisi pitää, jos niin luvataan.
Viime tiistaina, Ellan oltua kipeänä poissa koulusta maanantaina, mutta mentyä kouluun tiistaina hieman toipilaana, meille syntyi väärinkäsitys jumppaharkoista kiinalaisella koululla. Minä ajattelin, ettei Ella tietenkään mene, koska aina ennen sovittiin yksityiskohtaisesti eväistä ja Ella kokosi harkkakamat eteiseen valmiiksi. Ella oli ilmeisesti kuitenkin ajtellut tiistain aikataulun mukaan: Andy hakee ja harkkoihin vaikka hän on vähän toipilas...Moka siis ihan meidän oma.
En siis kuitenkaan ollut ilmoittanut Ellaa itse noudettavaksi ja hänen olisi pitänyt koulun sääntöjen mukaan olla bussilistalla. Silti mielestäni lähtökohtaisesti oma virheemme kunnes:
Niin, se puhelin... oli kotona ja akku tyhjänä. Kuka valittaa puhelimella alvariinsa pelaavista teineistä? Meillä on kuulemma Kiinan peestä hankitut Samsung Galaxyt, joilla ei voi vissiin edes soittaa?!? Tai siis tärkeämpää kai, ettei niihin muka saa whatsappia...Näköjään niitä ei voi edes ladata ja pitää mukana. Melko paskat puhelimet. Mutta siis kotona. Kurinpalautus odottakoot. Mutta oikeasti sääntöjen mukaan lapsilla ei saisi olla puhelin mukana paitsi ainoastaan erikseen sopimalla. Tätä toki monet kuulemma oikaisevat.
Soittoja koululle. Ei löydy. "Ms. ei secondaryllä ole tänään mitään ohjelmaa, saati voimistelua? Ei Ella ole täällä koululla enää ". "Juu, ei ole, tiedän. Voisiko joku käydä katsomassa porteilla?" "Ms. Ei näy. Oletko varma ettei ollut bussissa?" "Jos ei ole ilmoitettu, pitäisi olla bussissa."
Samaan aikaan soitto Andylle, joka onneksi oli jo vapaalla ja koti lähellä koulua: "Voitko lähteä koululle etsimään Ellaa ja tuomaan kotiin?"Nopein vaihtoehto ennen sitä, että itse lähtisin taksilla haahuilemaan. Andy tottakai voi.
15 min soittelun jälkeen sain Ellan langan päähän:
Häntä ei oltu päästetty enää takaisin koulun porteista, koska hänellä ei ollut koulun ID-korttia. Juuri tällä lukuvuodella päätettiin, etteivät oppilaat tarvitse ID-kortteja, koulupuku riittää, eikä lapsille annettuja ID-kortteja enää tarvita. Niinpä Ella ei päässyt takaisin kouluun koulupuku päällään hakemaan apua n. tuntiin tämän tapahtuman aikaan, koska vartijat vaativat ID-kortin.
Prkllll. Osaan olla aika v-mäinen ihminen kirjallisesti ja nyt kyllä olin, suoraan rehtorille. Vika oli alunperin meidän, mutta että auttavasti kiinaa puhuvaa, koulupuun pukeutunutta oppilasta, ei päästetä takaisin kouluun, hänen 10 minuuttia sitten sieltä lähdettyään ja portin lähistöllä seisottuaan, enää päästetä takaisin kouluun etsimään kyytiä kotiin, vaan vaaditaan ID-korttia, joka toki edelleen vaaditaan vanhemmilta, mutta josta oppilailta luovuttiin juuri koulupuvun takia ja jota oppilaalla ei voi olla????
"Olemme pahoillamme, ehkä koulubussit olivat juuri lähdössä ja liikenteen takia pääsy koululle evättiin." Just. Paitsi että aloin kaivat Ellaa kotiin vasta kun koulubussi "Raketille" oli jo tullut ja koulubussien lähdöstä oli aikaa yli 30 minuuttia. Just. No enpä usko.
Sain varmaan vihaisesta meilistäni jo "vittumainen äiti" -leiman otsaani, mutta eiköhän seuraavana päivänä sitten...
Eero pelaa koulun joukkueessa jalkapalloa keskiviikkoisin ja heillä on bussikuljetus takaisin tietyille suosituimmille compoundeille - onneksemme kuulumme näihin. Kausi on juuri alkanut ja tämä oli toinen kerta kun Eeron olisi pitänyt osata itse uuteen bussiin. Tiesin kyllä, että heitä ohjataan ihan huolella. Olen monta kertaa hakenut Eeron ja nähnyt. Edellisestä päivästä kuitenkin hermostuneena ihmettelin, kun poikaa ei alkanut kuulua kotiin lähemmäksi kuutta. Apua. En kehtaa soitaa. Ei ole Eerolla puhelinta, vaan tuossa se on taas laturissa. Viimein nöyrryin ja soitin coach Andylle: "Tiedätkö nousiko Eero Raketin bussiin?". Hänen mielestään kyllä, mutta lupasi soittaa ja varmistaa.
Sitten aukesi ulko-ovi: "Moi, mä jäin vähän keinumaan Danielin kanssa."
Olipa pikkuisen noloa soittaa coach Andylle takaisin, että hysteerinen mutsi sai just poikansa kotiin. soooriiii. Tällä kertaa siis väärä hälytys.
Tuolla on kolme puhelinta pysyvässä latauksessa tulevaa kouluviikkoa varten...
lauantai 1. maaliskuuta 2014
Saako altaaseen kakata? ja sama kiinaksi...
Harvoin enää nykyään ihmettelen, hämmästelen, naureskelen (hah....valhe, nauran päivittäin...) kiinalaista elämänmenoa. Olen vaan niin tottunut. Ymmärrän viimein, että heille kaikki tämä kummallisuus meidän mielessämme, on ihan heidän normaalia elämäänsä. Ja meidän oudot tavat ja tottumukset taas heistä ihan outoja ja naurettavia. Täysin oikeutetusti.
Mutta tämän postauksen idea oli nuo mahtavat kiinalaiset kyltit ja opasteet!
Ensinnäkin on sanottava, että sinä päivänä kun osaan kirjoittaa virheetöntä kiinaa merkeillä, olen oikeutettu kritisoimaan heidän englanninkielentaitoaan. Toisekseen kiinalaiset ovat aivan ässiä opastamaan asioissa, joissa et koskaan tajunnut kaipaavasi opastamista:
Pudongin lentokenttä, ensikosketukseni Kiinaan: vuosi 2008. "You are here"
Enää tarvitsisi tietää että missä. Sittemin opin nopeasti, että täällä monessa itsestäänselvässä asiassa tulee opastaa.
Viiden tähden hotelli ja suomalaisittain kylpyläksi kutsuttava allasosasto:
Kaverin entinen compound. Asiat tulee ohjeistaa kuvin, jos vaikka siis länkkärit eivät jostain syystä ehkä tajua:
Nämä kuvat kertovat mitä mm. suihkuun EI pidä tehdä. Alarivin vasemmanpuoleinen kuva saa sanattomaksi. Alastomana ei saa myöskään esiintyä.
Jotenkin ihailen kiinalaisten tapaa käyttää käännössovelluksia ja surutta pistää sen tulos vaikkapa metrin korkuiseen valomainokseen, ihan tuosta vaan. Olen alalta ja tiedän, uskokaa, että oikoluku on se tuskallisin vaihe. Otsikkotason moga, saati johonkin kylttiin yltänyt, on ammatillinen itsemurha. Tai ainakin tosi kovan selittelyn paikka. Ei Kiinassa kuitenkaan.
Matkalla meiltä kouluun, löytyy varsin kiinalaisesta korttelista ylpeä valotaulu: RESTUARANT Hyvä näin. Kuka muka ei ymmärrä mistä on kyse? Ja se on tärkeintä.
Sitten ne opasteet.
Näitä vois kerätä loputtomiin, tässä Mercedes-Benz Arenan antia:
Hemmetin painavalla palo-ovella. Tarkoittaa mitä? Pitääkö tästä nyt turistien mennä sisään vai pysyä ulkona? Lasketaanko maassa asumisluvalla olevat, pelastuvatko he? Onko pakko näyttää passi? Vai pelastuvatko vain turistit?
Etsin tosissani jäähallia tänne ensimmäistä kertaa tullessani. Kyllä. Näitä opasteita löytyi:
Mutta tämän postauksen idea oli nuo mahtavat kiinalaiset kyltit ja opasteet!
Ensinnäkin on sanottava, että sinä päivänä kun osaan kirjoittaa virheetöntä kiinaa merkeillä, olen oikeutettu kritisoimaan heidän englanninkielentaitoaan. Toisekseen kiinalaiset ovat aivan ässiä opastamaan asioissa, joissa et koskaan tajunnut kaipaavasi opastamista:
Pudongin lentokenttä, ensikosketukseni Kiinaan: vuosi 2008. "You are here"
Enää tarvitsisi tietää että missä. Sittemin opin nopeasti, että täällä monessa itsestäänselvässä asiassa tulee opastaa.
Viiden tähden hotelli ja suomalaisittain kylpyläksi kutsuttava allasosasto:
Kaverin entinen compound. Asiat tulee ohjeistaa kuvin, jos vaikka siis länkkärit eivät jostain syystä ehkä tajua:
 |
| ÄLÄ KAKKAA! (Kuva: Tomomi Meriluoto) |
Jotenkin ihailen kiinalaisten tapaa käyttää käännössovelluksia ja surutta pistää sen tulos vaikkapa metrin korkuiseen valomainokseen, ihan tuosta vaan. Olen alalta ja tiedän, uskokaa, että oikoluku on se tuskallisin vaihe. Otsikkotason moga, saati johonkin kylttiin yltänyt, on ammatillinen itsemurha. Tai ainakin tosi kovan selittelyn paikka. Ei Kiinassa kuitenkaan.
Matkalla meiltä kouluun, löytyy varsin kiinalaisesta korttelista ylpeä valotaulu: RESTUARANT Hyvä näin. Kuka muka ei ymmärrä mistä on kyse? Ja se on tärkeintä.
Sitten ne opasteet.
Näitä vois kerätä loputtomiin, tässä Mercedes-Benz Arenan antia:
Hemmetin painavalla palo-ovella. Tarkoittaa mitä? Pitääkö tästä nyt turistien mennä sisään vai pysyä ulkona? Lasketaanko maassa asumisluvalla olevat, pelastuvatko he? Onko pakko näyttää passi? Vai pelastuvatko vain turistit?
Etsin tosissani jäähallia tänne ensimmäistä kertaa tullessani. Kyllä. Näitä opasteita löytyi:
Nuoli opasti aina eri suuntiin ja "please press the instructions on" jätti kyllä hiukan neuvottomaksi. Jää kuitenkin löytyi ja siellä on tullut vietetyksi aikaa.
Tämän postauksen aiheeseen liittyen muutama ihan vaan äkkiseltään otettu kuva todistamaan tämän hauskan ilmiön olemassaoloa!
perjantai 21. helmikuuta 2014
Two hundred multivariate bucket mop
Olin eilen matkalla ruokaostoksille, kun Andy sanoi ayin lähettäneen minulle viestin. Sain lukea viestin Andyn puhelimesta, jolla hän oli jo avuliaasti kääntänyt sen valmiiksi englanniksi käännössovelluksella. Viesti kuului näin:
Please buy a new mop, dog shit everywhere!
Apua, mistä on kysymys? No, oikestaan osasin heti aavista sen, mistä oikeastaan on kysymys. Omppu osaa avata tassullaan meidän kannellisen roskiksen ja joskus, jos joku älypää on jättänyt sinne jotain herkullista ruokajätettä, käy kiusaus ylivoimaiseksi. Maanantaina Omppu oli päässyt saaliinjaolle broilerin koipien jämien pariin. Kyllä, kananluut ovat ehdoton no, no koiralle. Sen me tiedämme kyllä, mutta myöhäistäpä se on ihmetellä, kun vahinko on jo sattunut ja näytti ettei varsinaisia luita oltu syöty, vaan kaikkea ihanaa siitä ympäriltä. Googlettaminen kertoi, että broilerin luut ovat höttöisempiä ja harvoin aiheuttavat mitään ripulia kummempaa. NIINPÄ!
Soitto kotiin tilanteen laajuuden kartoittamista varten. Näin silmissäni makuuhuoneiden vaaleat kokolattiamatot ei enää niin vaaleina. "Koira on iloinen, missään ei näy hmmm...dog shittiä ja ayikin on ihan rauhallinen. " Tilanne ohi. Ilmeisesti kyseessä oli kertaluontoinen shit happens -tilanne. Urpot koiranomistajat selvisivät taas kerran säikähdyksellä huolimattomuudestaan.
Pakko kuitenkin möntää, että Suomesta tuomamme Sini-moppi on tullut tiensä päähän, joten valitsin tänään Carrefourin laajasta moppivalikoimasta (niitä on oikeasti kymmeniä erilaisia) ayille uudet tövälineet ja kiikutin ne iloisena kotiin.
Iltapäivällä puhelimeen tuli uusi viesti Andylta:
"Aunt said you buy is not the kind of mop with bucket of mop two hundred multivariate. The dog shit is not very good, please. Or bring you a mop?"
Eli väärin ostettu. Eikä täällä sitäpaitsi tänään ole mitään shittiä edes näkynyt, mitä ihmettä ne nyt hourii? Mutta dog shit is not good, se on pakko myöntää ihan jokaisen, epäilemättä. Niinpä nostin kädet pystyyn ja pyysin Andyn hankkimaan tämän ämpärillisen "two hundred multivariate -mopin". Vaikka ihan vastaisuuden varalle.
Mietimme millainenhan tykki sieltä saapuukaan.
Koska Andy on toiminnan mies, hommat hoituvat heti eikä viidestoista päivä. Tullessaan hakemaan Ellaa koulun tanssiaisiin, saimme nähdä myös tämän ihmelaitteen.
Ensiesittelyssä:
Onneksi myös väärä moppi pääsi käyttöön.
Kuinka monet hyvät naurut meiltä jäisikään saamatta ilman google translatea ja muita käännösohjelmia? Varsinkin täällä Kiinassa. Mietin vaan mielessäni, käyttikö hyvin hillitty ja hienotunteinen ayimme todella sanan "shit" kiinalaista vastinetta :).
Please buy a new mop, dog shit everywhere!
Apua, mistä on kysymys? No, oikestaan osasin heti aavista sen, mistä oikeastaan on kysymys. Omppu osaa avata tassullaan meidän kannellisen roskiksen ja joskus, jos joku älypää on jättänyt sinne jotain herkullista ruokajätettä, käy kiusaus ylivoimaiseksi. Maanantaina Omppu oli päässyt saaliinjaolle broilerin koipien jämien pariin. Kyllä, kananluut ovat ehdoton no, no koiralle. Sen me tiedämme kyllä, mutta myöhäistäpä se on ihmetellä, kun vahinko on jo sattunut ja näytti ettei varsinaisia luita oltu syöty, vaan kaikkea ihanaa siitä ympäriltä. Googlettaminen kertoi, että broilerin luut ovat höttöisempiä ja harvoin aiheuttavat mitään ripulia kummempaa. NIINPÄ!
Soitto kotiin tilanteen laajuuden kartoittamista varten. Näin silmissäni makuuhuoneiden vaaleat kokolattiamatot ei enää niin vaaleina. "Koira on iloinen, missään ei näy hmmm...dog shittiä ja ayikin on ihan rauhallinen. " Tilanne ohi. Ilmeisesti kyseessä oli kertaluontoinen shit happens -tilanne. Urpot koiranomistajat selvisivät taas kerran säikähdyksellä huolimattomuudestaan.
Pakko kuitenkin möntää, että Suomesta tuomamme Sini-moppi on tullut tiensä päähän, joten valitsin tänään Carrefourin laajasta moppivalikoimasta (niitä on oikeasti kymmeniä erilaisia) ayille uudet tövälineet ja kiikutin ne iloisena kotiin.
Iltapäivällä puhelimeen tuli uusi viesti Andylta:
"Aunt said you buy is not the kind of mop with bucket of mop two hundred multivariate. The dog shit is not very good, please. Or bring you a mop?"
Eli väärin ostettu. Eikä täällä sitäpaitsi tänään ole mitään shittiä edes näkynyt, mitä ihmettä ne nyt hourii? Mutta dog shit is not good, se on pakko myöntää ihan jokaisen, epäilemättä. Niinpä nostin kädet pystyyn ja pyysin Andyn hankkimaan tämän ämpärillisen "two hundred multivariate -mopin". Vaikka ihan vastaisuuden varalle.
Mietimme millainenhan tykki sieltä saapuukaan.
Koska Andy on toiminnan mies, hommat hoituvat heti eikä viidestoista päivä. Tullessaan hakemaan Ellaa koulun tanssiaisiin, saimme nähdä myös tämän ihmelaitteen.
Ensiesittelyssä:
Onneksi myös väärä moppi pääsi käyttöön.
Kuinka monet hyvät naurut meiltä jäisikään saamatta ilman google translatea ja muita käännösohjelmia? Varsinkin täällä Kiinassa. Mietin vaan mielessäni, käyttikö hyvin hillitty ja hienotunteinen ayimme todella sanan "shit" kiinalaista vastinetta :).
lauantai 8. helmikuuta 2014
Laiskoja lomapäiviä
Kiinalaisen uudenvuoden loma alkaa lähestyä loppua, WISS:läisillä on lomaa vielä maanantai ja tiistai, suurin osa koululaisista jatkaa hommia jo maanantaina.
Kun päätimme syksyllä lähteä jouluksi Suomeen, päätimme samalla pysyä kiinalaisen uudenvuoden loman täällä Shanghaissa. Ja hyvä niin. Mietimme lasten kanssa, että tällainen rytmi oikeastaan sopisi ihan pysyvästikin: 2 viikkoa koulua ja sitten 2 viikkoa lomaa. Toivottavasti ensi vuonna sitten taas muissa maisemissa unohtumatonta!
Loma alkoi 2. luokkalaisten assemblylla, jonka teemana oli erilaisten tunteiden esittäminen taiteen kautta (joo, nää on aina ihan yhtä yleviä juttuja...).
Maanantaina ennen lomaa piti pukeutua koulupuvun sijaan perinteiseen kiinalaiseen tai punaiseen. Kummitädin joululahja oli paitsi punainen, myös kiinalainen ja ihana! Terkkuja Shimaoon :)
On ollut mielenkintoista seurata kiinalaisten juhlahumua. Edellisessä kirjoituksessa ihmettelin sitä, että rakettien pauke taukosi torstaina jo kohta vuorokauden vaihtumisen jälkeen, vaan mitäpä asiasta tiesin. Seuraavana aamunahan se pauke vasta alkoikin. Ja jonkinlainen huipentuma tapahtui meille jotenkin odottamatta maanantain-tiistain vastaisena yönä. Nämä jaksoivat pommittaa koko yön. Jonkinlainen tauko ehkä klo 04-05 ja sitten taas jatkui. Mikäpä siinä, lomallahan nyt ollaan, mutta pikkuisen olisi voinut ehkä nukkuakin.
Kysyin Andylta, mikä on parasta tässä kaikessa? Andyn vastaus kertoi paljon: Family dinner every day! Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että perheen kanssa syödään, vaan että serkut ja pikkuserkut kokoontuvat yhteen ja...No, kysykää Andylta! En minä tiedä miten he juhlivat!
Nanjing Road on täynnä hevosen vuotta. Upeita esityksiä löytyi lähes jokaisesta kadunkulmasta.
Meillä oli kiva shoppailupäivä Ellan kanssa keskustassa. Hevosen vuosi kyllä sopii Ellalle mainiosti, vaikka hän käärme onkin. Meidän perheen heppa on Emilia.
Shoppailureissumme tähtäin oli mekossa koulun helmikuun tanssiaisiin. Sitä ei valmiina löytynyt, huomenna siis suuntana Lujiabang Lu. Kengät saimme ja lisäksi kaikkea muuta kivaa.
Nanjing Roadilla on sopiva shoppailusuora, alkaen Kerry Centeriltä (jonne rakettiklubin bussi pysähtyy, lähellä Jing'an temppeliä) päättyen feikkimarkkinoille: Sen jaksaa hyvin kävellä ja siitä väliltä löytyy mm. Zara, GAP, Marks&Spencer, H&M - myös H&M Home, Zara Home, iki-ihana MUJI, L'Occitane, Massimo Dutti yms. Vähän laatutietoisimmille (ja rikkaammille) samalla matkalla löytyy Louis Vuitton, Burberry, Dolce & Cabbana, Cartier, Salvatore Ferragamo, Hermes, jokunen hmm... eurooppalainen kellokauppa ja laatukosmetiikkaa.
Feikkimarkkinoilla on eräs mainio korukauppa, josta haemme tytöille rannehilpekkeitä ja tuliaisia. Lisäksi sieltä saa kivoja (ei logo) huiveja ja ennen Suomeen matkustamista kiinalaisia juttuja tuliaisiksi. Kun uupuneena suoriutuu ulos feikkareilta (lady, another Longchamp-bag, lady, lady one more scarf, lady, you like Chanel bags??, lady, some nice watch maybe?...) voi People's Parkissa hengähtää lounaalla vaikkapa kivassa Kathleen's -ravintolassa. Oivallinen tyttöjen päivän ohjelma!
Ystäväperhe piipahti ex-tempore kylään ja viipyi kaksi päivää :) Meillä oli kivaa! Kokattiin Tex-Mexiä ja hernekeittoa, välillä käytettiin lapsia harkoissa ja haettiin täydennystä varustukseen Pudongista. Lapset kävivät uimassa, onkohan meillä porttikielto compoundin spahan...? Istuttiin iltaa yömyöhään ja naurettiin vanhoille ajoille. Parvekkeella T-paidassa. Helmikuussa! Lämpötila oli alkuviikosta n. +20 astetta! Ja ennen kaikkea, vietettiin lettukestejä!
Molempien perheiden yhteen lapseen iskeneet flunssat peruivat jatkosuunnitelmat, mutta on täällä ollut aktiivistakin porukkaa!
Saako lapsen myydä sirkukseen? Paremman puutteessa voi harkata vanhempien makuuhuoneen kokolattiamatolla!
Mitä Vasily edellä...
Sitä Emilia näköjään perässä... Ja taas JAKSAA!
Taitain loman synkempi puoli on Ayin loma. Niin ja Andyn. Mutta niin vaan sain siivottua asunnon kahteen kertaan ihan vanhasta tottumuksesta aivan mainiosti ja jopa nipotin monessa kohdassa, että tämäkin olis pitänyt siivota aikaa sitten (no miksi et nuija muija ole siivonnut sitten ihan itse, jos et kerran kiinaksi osaa sitä kertoa...)! Palkkiona keittiöstä tulee aika mainiot tuoksut, Boss taitaa kokata australialaista lihaa. Sitten vaan Olympialaisia kiinaksi! Fenlan...Hakkaa Päälle!
Ai niin. Ja miksi pysyimme Suomessa niin pitkään? Paitsi että Suomessa on ihanaa (vaikka olikin sään puolesta ihan synkkää), odotimme Jyväskylän urheiluluokkien pääsykokeita tammikuun alkuun ja Ella kävi siellä hyppimässä, juoksemassa, taivuttamassa, tasapainoilemassa ja punnertamassa. Hyvät uutiset saapuivat 24.1. Ella pääsi Viitaniemen yläkoulun urheiluluokalle, alkakoon se sitten hänen osaltaan ensi syksynä tai vasta seuraavana. Mahtavaa!
Kun päätimme syksyllä lähteä jouluksi Suomeen, päätimme samalla pysyä kiinalaisen uudenvuoden loman täällä Shanghaissa. Ja hyvä niin. Mietimme lasten kanssa, että tällainen rytmi oikeastaan sopisi ihan pysyvästikin: 2 viikkoa koulua ja sitten 2 viikkoa lomaa. Toivottavasti ensi vuonna sitten taas muissa maisemissa unohtumatonta!
Loma alkoi 2. luokkalaisten assemblylla, jonka teemana oli erilaisten tunteiden esittäminen taiteen kautta (joo, nää on aina ihan yhtä yleviä juttuja...).
 |
| HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! |
On ollut mielenkintoista seurata kiinalaisten juhlahumua. Edellisessä kirjoituksessa ihmettelin sitä, että rakettien pauke taukosi torstaina jo kohta vuorokauden vaihtumisen jälkeen, vaan mitäpä asiasta tiesin. Seuraavana aamunahan se pauke vasta alkoikin. Ja jonkinlainen huipentuma tapahtui meille jotenkin odottamatta maanantain-tiistain vastaisena yönä. Nämä jaksoivat pommittaa koko yön. Jonkinlainen tauko ehkä klo 04-05 ja sitten taas jatkui. Mikäpä siinä, lomallahan nyt ollaan, mutta pikkuisen olisi voinut ehkä nukkuakin.
Kysyin Andylta, mikä on parasta tässä kaikessa? Andyn vastaus kertoi paljon: Family dinner every day! Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että perheen kanssa syödään, vaan että serkut ja pikkuserkut kokoontuvat yhteen ja...No, kysykää Andylta! En minä tiedä miten he juhlivat!
Nanjing Road on täynnä hevosen vuotta. Upeita esityksiä löytyi lähes jokaisesta kadunkulmasta.
Meillä oli kiva shoppailupäivä Ellan kanssa keskustassa. Hevosen vuosi kyllä sopii Ellalle mainiosti, vaikka hän käärme onkin. Meidän perheen heppa on Emilia.
Shoppailureissumme tähtäin oli mekossa koulun helmikuun tanssiaisiin. Sitä ei valmiina löytynyt, huomenna siis suuntana Lujiabang Lu. Kengät saimme ja lisäksi kaikkea muuta kivaa.
Nanjing Roadilla on sopiva shoppailusuora, alkaen Kerry Centeriltä (jonne rakettiklubin bussi pysähtyy, lähellä Jing'an temppeliä) päättyen feikkimarkkinoille: Sen jaksaa hyvin kävellä ja siitä väliltä löytyy mm. Zara, GAP, Marks&Spencer, H&M - myös H&M Home, Zara Home, iki-ihana MUJI, L'Occitane, Massimo Dutti yms. Vähän laatutietoisimmille (ja rikkaammille) samalla matkalla löytyy Louis Vuitton, Burberry, Dolce & Cabbana, Cartier, Salvatore Ferragamo, Hermes, jokunen hmm... eurooppalainen kellokauppa ja laatukosmetiikkaa.
Feikkimarkkinoilla on eräs mainio korukauppa, josta haemme tytöille rannehilpekkeitä ja tuliaisia. Lisäksi sieltä saa kivoja (ei logo) huiveja ja ennen Suomeen matkustamista kiinalaisia juttuja tuliaisiksi. Kun uupuneena suoriutuu ulos feikkareilta (lady, another Longchamp-bag, lady, lady one more scarf, lady, you like Chanel bags??, lady, some nice watch maybe?...) voi People's Parkissa hengähtää lounaalla vaikkapa kivassa Kathleen's -ravintolassa. Oivallinen tyttöjen päivän ohjelma!
Ystäväperhe piipahti ex-tempore kylään ja viipyi kaksi päivää :) Meillä oli kivaa! Kokattiin Tex-Mexiä ja hernekeittoa, välillä käytettiin lapsia harkoissa ja haettiin täydennystä varustukseen Pudongista. Lapset kävivät uimassa, onkohan meillä porttikielto compoundin spahan...? Istuttiin iltaa yömyöhään ja naurettiin vanhoille ajoille. Parvekkeella T-paidassa. Helmikuussa! Lämpötila oli alkuviikosta n. +20 astetta! Ja ennen kaikkea, vietettiin lettukestejä!
Molempien perheiden yhteen lapseen iskeneet flunssat peruivat jatkosuunnitelmat, mutta on täällä ollut aktiivistakin porukkaa!
Saako lapsen myydä sirkukseen? Paremman puutteessa voi harkata vanhempien makuuhuoneen kokolattiamatolla!
Jäähallihommatkin jatkuu, vaikka joulun jälkeen näytti ettei. Luistimet unohtuivat sopivasti Kiinaan ja tauko teki terää... Vasily on kuitenkin hyvä puhumaan lopettamassa olevan ympäri...
Mitä Vasily edellä...
Sitä Emilia näköjään perässä... Ja taas JAKSAA!
Ai niin. Ja miksi pysyimme Suomessa niin pitkään? Paitsi että Suomessa on ihanaa (vaikka olikin sään puolesta ihan synkkää), odotimme Jyväskylän urheiluluokkien pääsykokeita tammikuun alkuun ja Ella kävi siellä hyppimässä, juoksemassa, taivuttamassa, tasapainoilemassa ja punnertamassa. Hyvät uutiset saapuivat 24.1. Ella pääsi Viitaniemen yläkoulun urheiluluokalle, alkakoon se sitten hänen osaltaan ensi syksynä tai vasta seuraavana. Mahtavaa!
perjantai 31. tammikuuta 2014
Rakettien paukkuessa hevosen vuoteen 2014
Tänään on juhlittu kiinalaisen uuden vuoden aattoa ja juhlahumu on ollut aamusta alkaen hyvin kuuluvaa, illan pimetessä jo myös näkyvää. Ihmetyttää näiden tapa pommittaa ilotulitteita jo päivällä valoisan aikaan, varsinkin kun sää on pilvinen ja sumuinen, kuten tänään. No, ehkä se pauke on enemmän se juttu kuin loiste! Hämmästyttävää on myös se, että monet kaupat ja ravintolat ovat olleet kiinni, nekin, jotka ovat yleensä ihan aina auki. Kolmas kokeilemamme delivery-paikka oli tänään avoinna, mekään emme olleet varautuneet tähän. Vuosi sitten olimme Thaimaan lämmössä.
Me vietimme edellisen länsimaalaisen uuden vuoden täällä Kiinassa ja ostimme Andyn avustuksella hieman pommeja. Hän tosin ihmetteli, miksi vääränä päivänä haluamme ampua raketteja, mutta ohjasi meidät avuliaana pienen tupakkakaupan takahuoneeseen. Olimme ajatelleen muutamaa yksittäistä rakettia tai korkeintaan jotain ihan pientä pataa. No, nopeasti kävi ilmi, että pienin saatavissa oleva setti on 70 ammusta, mutta yleensä kukaan ei osta alle 100 ammuksen pakettia. Ostimme 2 kpl. Sen pienimmän sekä oliskohahan ollut sen 150 paukkua sisältävän.
Täällä näitä ei oikein voi nimittää padoiksi, pienen muuttolaatikon kokoiset jytkäleet olivat aika pelottavia. Itse en tykkää raketeista yhtään, no, tykkään katsella kaukaa, mutta pelkään itse ampumista. Mies ja lapset taas rakastavat, tappio 1-4 on nieltävä. Suomessa olen tarkka etäisyyksistä ja suojauksesta ainakin silmien osalta.
Melkoisia jytkyjä laatikkomme taivaalle ampuivatkin. Olin varma, että kyllä se kaatuu ja kohta talo palaa soihtuna....
Tänään pääsimme siis kokemaan ensimmäistä kertaa kiinalaisen uuden vuoden juhlintaa ja pommituksia. Pauke alkoi tosiaan jo iltapäivällä ja paras huipennus oli tietenkin klo 12 yöllä. Sen jälkeen hiljeni, toisin kuin Suomessa, jossa pauke jatkuu klo 04 saakka kai suunnilleen.
Me emme olleet ostaneet raketteja, koska ampuminen compoundilla oli jyrkästi kielletty. Me olimme kai ainoat tottelevaiset. Klo 19 lapset olivat kaveriperheen kanssa leikkimässä rosvoa ja poliisia, kun ikkunamme alta ammuttiin oikea super-star -osastoa oleva pommisarja. Pahaksi onneksi kaveriperheen 8 v L oli piilossa melkein vieressä, onneksi Ellan kanssa, mutta järkytys oli kuulemma melkoinen. Eerokaan ei ole mikään rakettifani, mutta oli ilmeisesti onneksi kuitenkin kauempana.
Kun lapset olivat turvallisesti kotona rakettien keskeltä, oli tulitusta ihan mukavaa seurata. Sumu vaan taas teki tepposensa, vaikka ilmanlaatu ei ollut mitenkään kauhean paha, Silti näkyvyys edes viereisille compoundeille oli vähän heikko.
'
Omppu on kiinalainen koira, eikä vähästä hätkähdä. Tänään talvisodan meininki taisi olla kuitenkin vähän liikaa, kun mielluummin käpertyi ihmisten jalkoihin ja pelkkä Cokis-tölkin aukaiseminen sai sen säpsähtämään. Onneksi tosiaan pauke taukosi täysin n. klo 00:30
Hyvää yötä ja hyvää hevosen vuotta kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)