Kirjoittamisen vaikeus - ja korjaamisen vaikeus!

Kirjoitan tätä blogia kaiken muun sähläämisen ohella, en tosiaan ole mikään päätoiminen copywriter, vaikka rakastankin lukemista ja tekstin tuottaminen ja asioiden sanominen ovat muodostuneet jostain syystä siksi parhaaksi osaamisekseni.  Sanon asiani paremmin kirjoittamalla, kuten rakkaani tietävät.

Huomaan usein tässä blogissa tekeväni tosi ärsyttäviä ja noloja typoja ja näitä ihania "yhdys sana" -virheitäkin. Huomaan ne useimmiten heti ja tekee mieli korjata ne myös heti...Sitten...

Typerää selitellä, mutta Kiinassa ehkä sallittua? Elämme täällä sensuurin takana. Olen suunnattoman turhautunut siihen, että käytän blogialustana Bloggeria, joka ensinnäkin vaatii vpn-ohjelman toimiakseen ja toisekseen se ei sittenkän pomminvarmasti toimi.

Tietenkin minulla on vpn-ohjelma! Se oli ensimmäisiä asioita jotka selvitin tänne lähtiessämme ja tällä hetkellä koneellani on ladattuna niitä 3 kpl, koska usein vain yksi toimii! Siltikään edes se yksi ei tietenkään kiinalaisittain toimi. Bloggeriin tekstejä muuttaakseni pitää tehdä monimutkainen systeemi uloskirjautumisineen, sisäänkirjautumisineen, nykyisin välillä jopa tekstiviestillä varmistamisineen ja sitten taas koodien syöttämisineen. Siksi pyrin korjaamaan typot ja muut outoudet kerrallaan.


 1.2.2015 Kiina päätti laittaa kaiken Googlen alla tapahtuvan toiminnan erityistarkkailuun ja näin tosiaan tapahtui!!!!

Jos siis huomaan kirjoittaneeni vaikka että kisa sen sijaan että tarkoittaisin kissa, minun pitää pahimmillaan ensin kirjautua pois tilistä, sitten bloggerista, siten VPN:sta, sitten taas kirjautua VPN:naan, googleen, bloggeriin, tilille ja kirjoittaa, että "kissa"... Luotan teihin kaikkiin, että asiayhteydessä ymmärrätte kisan tarkoittavan kissaa lemmikkien osalla.

Kuten me kaikki varmasti tajuamme, mitä tässä suloisessa, vanhanaikaista käyttöliittymää, eli kynää ja paperia käytetyssä viestissä sanotaan :)

Blondit radalla

Tämän otsikon nyt voi ymmärtää niin monella tavalla. Lisäksi minulta puuttuu kovasti kuvamateriaalia juttujeni tueksi. On siis ehkä pakko selittää hieman pitkän kaavan mukaan. Ja todettakoon, että onneksi näistä varhaisista vaiheista EI ole kuvia.

Opiskelin vuonna 1995 Jyväskylän yliopistossa, liikunnalla.

Meille silloisen ns. hallinnon suuntautumisvaihtoehdon opiskelijoille kuului pakollinen neljän kuukauden harjoittelujakso työelämässä. Opetusministeriö ja Veikkaus olivat tietenkin ne halutuimmat paikat, joihin kaikki valiot hakivat ja pääsivät. Olin ollut opiskelijavaihdossa Skotlannissa ja tietenkin tässä harjoitteluasiassa huolettomana vähän myöhässä, mutta päädyin kuitenkin silloiseen suomalaisen urheilujohtamisen Mekkaan, SLU-taloon kesätöihin.

Pistin parhaani mukaan suomalaisen jenkkifutiksen lajikulttuuria jonkinlaiseen rotiin sen kesän aikana ja samalla tajusin, että samalle käytävälle alkoi rakentua varsin mielenkiintoinen kisatoimisto. Suomi oli voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden vuonna 1995, eli samana keväänä ja nyt pistettiin pystyyn organisaatiota vuoden 1997 kotikisoja varten. Tyypilliseen tapaani en ollenkaan ajatellut, että kyseessä tulee olemaan todellakin haluttu organisaatio ja massiivisen julkisuuden saava tapahtuma ja tupsahdin vaan erään kerran sinne toimistoon tyyliin heipparallaa. En arvannut tapaavani tähänastisen elämäni parhaan esimiehen siinä kahvikuppi ja sämpylä kädessäni joutavia jutellessani.

Kävi kuitenkin niin, että minut rekrytoitiin melkein siltä istumalta tekemään ensin loput harjoitelusta  ja sittemmin koko projektin MM 97 -organisaatiossa ja oikeastaan se varmaan muutti koko työelämäni suunnan ja on ollut paras korkeakoulu työelämään noin ylipäänsä.

Muuan Pia palkattiin samaan projektiin vähän myöhemmin ja siinä tapahtui ystävyydessä se kuuluisa "click". Meillä vaan kertakaikkiaan kemiat kohtasivat. Pia oli pienen pojan äiti, minä seurusteleva opiskelija. Meille vaan syntyi kaikessa tekemisessä jo alusta asti se meininki, että tuemme toisiamme kaikissa tilanteissa ja pikkuisen toisinaan niitä puhelahjojakin tarvittiin.

Sydänystävyys on säilynyt ja olemme jopa kasvattaneet ympärillemme huikean "blondit" -yhteisön. Olemme tavanneet vuodesta 1998 alkaen säännöllisen epäsäännöllisesti, hieman kokoonpanoa vaihdellen.

No, viime keskiviikkona Pia saapui kovasti odotettuna Shanghaihin! Meillä oli tietenkin urheilutapahtumien ammattilaisina kiintopiste kaupungissa käytäviin Formula 1 -kisoihin. Sitä ennen tietenkin perehdytin Pian perheemme ah, niin hohdokkaaseen arkeen, eli tyypilliseen sähläämiseen, koheltamiseen, pyykkiin, teinirageamiseen, outoihin lupalappuihin jne. Nautimme kuitenkin myös n. 5 h kestäneestä sessiosta hierontaa, manikyyriä ja pedikyyriä. Mitäpä sitä muuta toivoisi!

Perjantaina saimme seuraksemme myös toisen blondiyhteisön jäsenen Hannan ja samalla muutimme Shanghain ytimeen, Central Hotelliin.

Antingin rata sijaitsee n. kahden tunnin ajomatkan päässä kaupungin keskustasta, joten niin innokkaiksi emme ruvenneet, että olisimme lähteneet perjantain vapaisiin harjoituksiin. Sen sijaan söimme hyvin, nauroimme vielä paremmin ja tapasimme pari muutakin tuttua!

Lauantai kului melkeinpä aika-ajojen merkeissä. Pienimuotoisten perhe-elämän aikataulujen aiheuttamien ongelmien johdosta otimme taksin radalle. Taksikuski todennäköisesti luuli, että hän ajaa tässä sitä formulaa. Onneksi rakas ystäväni Pia selvisi kyydistä hengissä, vaikka näytti hieman huonolta. Ei tullut edes oksu. Takaisin tetsasimme metrolla. Ihan hyvä vaihtoehto, mutta jos tätä mietit, osta liput etukäteen - jono lippuautomaatille Shanghai Circuitilla n. 25 minuuttia.

Nautiskelimme erittäin kiinalaisen päivällisen Bundin lähellä. Siis just niin tavallisen kuin olla ja voi! Hyvää ja liian paljon. Vanha tarjoilijaukkeli oli ihana! Hän puhui kanssani kiinaa, kuten Lu. Minä ymmärsin ja hänkin ehkä ymmärsi :)

Sunnuntain kisapäivä valkeni upeana. Silti ylipukeuduimme ja hikoilimme jo matkalla metrolle. Erinomaisen kiinanosaamiseni vuoksi kaikki meni taas totaalisen pieleen, kuskimme oli väärässä paikassa väärään aikaan ja minua hävettää!!!. No, radalle metrolla pääsimme ja äärimmäisen tylsän kisan katsoimme:

1) lähtö 

 

2) jonossa ajamista ja miettimistä, meniskö joku kohta varikolle (huokaus)

 

3) renkaiden vaihtoa

 4) kolari no. 1 - ei kuvaa, 

5) kolari no. 2 

 6) turva-auto radalle suomalaisesta näkökulmasta liian myöhään. Noooo, aina ei voi voittaa!

Onneksi kuskimme Lu oli hakemassa meidät pois ja vaikka kaikki koordinaatit olivat selvillä, sai kävelemistä harrastaa melkoisesti, ennen kuin auto vihdoin löytyi!

Hyvin väsyneet blondit nauttivat ensin hieman pastaa Puxissa ja sitten lasilliset kiinalaista punaviiniä Shanghain kattojen yllä. Ja nukkumaan!

Maanantaina itse kullakin oli ohjelmaa ja haikeat hyvästit Pudongin Super Brand Mallilla kirvoittivat taas loputtomat kyyneleet! Tämä oli yksi elämäni hauskimmista viikonlopuista, säilytän sen sydämessäni ikuisesti!

Onnea on uusi kiuas - ja kansainväliset saunakaverit

Aina siitä asti, kun Racquet Clubille muutimme, olen ollut klubitalon saunan melko aktiivinen käyttäjä. Tänä keväänä olen itse aamupäivisin ja tyttöjen kanssa iltaisin ottanut kunnollisen loppukirin. Käymme Ellan kanssa melkein joka päivä urheilemassa edes vähän ja palkitsemme  - tais siis yritämme palkita - itsemme kunnon löylyillä sen päälle.

Me suomalaiset saunomme omalla tavallamme. Tai siis ainakin minut on pienestä pitäen karaistu siihen tyyliin. Ja siskoni myös. Hän syntyi ennen aikojaan kesällä, mutta muistan hyvin, kuinka Vaari piti tuota pikkuista rääpälettä jo samana kesänä  kämmenellä mökin saunassa ja huiski menemään pikkuruisella vihdalla ja sisko nauroi. Minulle sauna on yhtä kuin parit kunnon löylyt ja sitten pois - mieluiten uimaan mereen.

Täällä alkuaikoina sauna oli koskematon maaperä. Siellä ei koskaan ollut ketään ja me tyttöjen kanssa hurrasimme. Tosin kiuas oli niin huono, ettei siellä  nyt mitään löylyjä edes saanut, mutta kuitenkin. Ihan paristi harvoin, aamupäivisin, saunan oli valloittanut lady bikineissä, korvillaan iPod tai puhelin, makaamassa alalauteella pitkään, kuulokkeet korvilla.

Jouluna saunaan tuli uusi kiuas. Siitä saa ihan oikeasti irti oikein sellaiset suomalaiset kipristelevät löylyt, jos aika ja lämpötila on sattunut kohdalleen. Kevään myötä siirsin omaa aktiivisuuttani aamuun, eli olen käynyt salilla juoksemassa tai uimassa yleensä aamuisin, kun lasten bussi lähtee. Ja ei, ei minusta edelleenkään ole miksikään fitnessihmeeksi, kunhan tykkään juosta ja uida...Ja samalla olen löytänyt Makaajat. Tämä on minun ja tyttöjen nimitys heille. He saapuvat saunalle ja ensitöikseen he napsuttelevat saunan lämpötilan termostaatin n. 40-50 asteeseen (vaikka eihän se lämpötila heille ehdi laskea). Sitten he sonnustautuvat bikineihin ja asettuvat pyyhkeen päälle lauteelle makaamaan. Ja he todellakin makaavat n. 30 minuuttia yhteen soittoon.

Pari kertaa olen törkeästi ujuttanut suomalaista saunakulttuuria mukaan ja mennyt ja kysynyt, saako heittää hieman löylyä. Kunnon makaaja kestää sen minun hyvin maltillisen löylyni. Itse inhoan sellaista haaleaa saunaa ja olen sitten kerran laimeiden löylyjen jälkeen kunnollisena kilttinä suomalaisena poistunut takavasemmalle ja jättänyt makaajan loikoilemaan ovi auki. Makaaja on yleensä aasialainen, melkein varmasti korealainen. Joskus japanilainen, hyvin harvoin kiinalainen. Japanilaiset hämmästyksekseni saunovat oikein kunnolla. Makaajalla on mukanaan vesipullo ja pari pyyhettä, myös lehti tai kirja. Lähtiessään makaaja laittaa saunan pois päältä, ystävällisesti muille käyttäjille :)

Ellan kanssa käyn siis paristi viikossa raketin kuntosalilla iltaisin viikolla, motivaation lähteenämme aina se sauna. Nykyisin joku ystävällinen energiaa säästävä sielu käy sen aina sulkemassa klo 19.30 (klubi menee kiinni klo 22, joten onhan sen saunan hyvä jäähtyä) tai siellä on Makaaja. Jos menemme uimaan, arvuuttelemme kaikista naisista "Onkohan toi Makaaja???".

Ja ei, älkää käsittäkö väärin. Hienoa on, että saunakulttuuri leviää. Sauna vaan on aika pieni ja Makaaja tavallaan valloittaa sen itselleen puoleksi tunniksi, kuin jonkin solariumin. Yksi eurooppalainen makaaja on on myös melko ällö: Hän makaa bikneissä saunassa, ilma sitä pyyhettä, luultavasti n. 30 minuuttia ja kävelee sitten suoraan altaaseen jatkamaan loikoilemista kuumavesialtaassa jättäen lauteille ison hikilätäkön. Kropasta päätellen hän on tehnyt ennen sitä kunnon salitreenin :)

Kiireisiä päivä

Kuinkahan monta kertaa olenkaan kirjoittanut tämän otsikoksi? No, monta. En voi uskoa, että siskoni vierailusta on jo yli viikko! Siitä se kiire lähtikin.

Meillä oli aikaa neljä kokonaista päivää ja pari puolikasta päälle. Käytimme ne todellakin hyödyksi: Räätälimarkkinat, feikkimarkkinat, näköalat, Tianzifa, kivoja kuppiloita, Yu Garden, The Bund.

 

On aivan mahdotonta arvottaa kavereita ja ystäviä ja muita. Suku on aina pahin ja paras. Siskoni on kuitenkin aina ollut se kaikista parhaistakin ystävistä se kuitenkin ns. iholla oleva. Se, jolle uskoa kaikki maailman murheet ja ilot. Se, joka puolin ja toisin on ollut se ensimmäinen, joka on tiennyt tulevista vauvoista, se, jolle on uskottu erot ensimmäisinä, ihastuksetkin. Se, jolle soittaa se ensimmäinen puhelu, kun maailma romahtaa ja pitää miettiä, miten oma äitimme tämän kestää.

Me olemme tavanneet soitella tyyliin kerran päivässä, nyt maailma on tehnyt totisesti eronsa. Meillä oli niin mahtavat neljä päivää yhdessä! Onneksi olemme samalla aaltopituudella tekemisessä. Neljä uskomatonta päivää meni kuin siivillä. Suomeen lähtevä kontti pullistelee kohta hankintojamme.

Pääpaino sisustushankinnoissa ja siinähän vieläkin puuhaa riittää.  TaoBao osaa yllättää ulkomaalaisen, sitä tässä selvitellessä menee pari viikkoa.

Koska olimme siskon kanssa niin ahkeria, on arki pakannut päälle oikein urakalla muuten vaan. Tämä viikko on taas ollut lapsilla lomaa. Täällä näitä lomia riittää... Toisaalta koulu jatkuu 30.6. saakka.

Niin siis: Me todellakin olemme lähdössä Suomeen. 13.6. 2015. Tämän Peppi Pitkätossun laiva suuntaa kohti kotia. Meidän laivan kapteeni, Efraim Pitkätossu, eli Heikki, jää vielä Kiinaan ohjaamaan tätä laivaa kohti uusia seikkailuja vuodeksi eteenpäin. Me muut suuntaamme Suomeen. Se on päätetty. Tätä on moni kysellyt ja tässä se nyt on. Tähän ei liity mitään draamaa perheen sisällä tai ulkopuolella, tämä on meidän päätöksemme moniin asioihin tukeutuen ja sillä sipuli :)

Kun miljardi kiinalaista hyppää

Lainaan otsikon toimittaja Jonathan Wattsilta. Hän on kirjoittanut erittäin mainion kirjan:

Otsikko perustuu legendaan, jonka mukaan se, että jos jokainen maapallon kiinalainen hyppäisi yhtäaikaa ilmaan, ja laskeutuisi samaan aikaan alas,  se aiheuttaisi täydellisen tuhoisan maanjäristyksen tai peräti suistaisi maapallon radaltaan avaruuteen ja maailmamme loppu olisi siinä. Vähän kuten legenda perhosvaikutuksesta, eli jos jokainen maapallon perhonen räpyttäisi siipiä yhtäaikaa, olisimme tuhon omia. No joo...

Olen kuitenkin nyt viimeiset viikot lukenut Wattsin kirjaa ja ihastunut siihen.

Minähän olen siis ihan suorastaan rakastunut Kiinaan. Minä ihailen meidän kiinalaisten perhekeskeisyyttä - sitä että lapset huolehtivat vanhemmistaan ja vanhemmat huolehtivat lapsistaan. Jos perheessä on ongelma, kaikki menevät yhden puolesta ja vaikka jättävät työpaikkansa sen edestä, että perhe pärjää. Isovanhemmat hoitavat lapsenlapset ja lapset hoitavat omat vanhempansa. Aina. Jos perheellä on supermarketti ja alkaa sataa, aivan varmasti perheellä on saavillinen sateenvarjoja siinä kaupan edessä kaupan kaikille ostajille minuutti siitä, kun sade alkaa. Suomessa vaaditaisiin ainakin kuukauden byrokratia siihen, että joku saisi myydä sateenvarjoja, jos se ei kuulu liiketoimintasuunnitelmaan.

Tämä on sitä hyvää Kiinassa. Sitten taas, jokaisen tänne tulevan pitäisi lukea muutama kirja. Romaanista Villijoutsenet - kolmen kiinattanen tarina, on ainakin jokaisen naisen hyvä aloittaa. Ja jatkaa kirjasta Kiinan kadotetut tyttäret.

Kun miljardi kiinalaista hyppää, on loistava katsaus siihen, miten Kiina kehityksellään joko tuhoaa tämän maapallon, tai pelastaa sen, jos ymmärtää kääntää kelkkansa. Se on loistava katsaus siihen, miten Kiinassa on tehty uskomattomia ratkaisuja, tuhottu luontoa, hukattu isojen kylien terveys syöpään ja AIDS:iin. Ihmiset sanovat, että eivät välitä vaaroista, koska on pakko tehdä työtä. Tapettu eläinlajeja sukupuuttoon, jokidelfiinit ja pandat.

Pahinta on se, että täällä todella saadaan ihmiset uskomaan näihin aivan utopistisiinkin juttuihin. Olen kuullut usean kiinalaisen ylistävän Ningbon ja Shanghain yhdistävää siltaa, jossa ei oikeastaan ole mitään järkeä. Kunhan on keskelle sumua rakennettu monumentti. Kirjassa eräs kenraali ihan tosisssaan ehdottaa, että olisi syytä räjäyttää Himalajan läpi sola muutamalla ydinkärjellä (pari kappaletta Hiroshimaa riittäisi), jotta lämmin ilma virtaisi Tiibetiin ja saataisiin sekin maa hyötykäyttöön. No, tälle nyt ei sitten ole kuitenkaan löytynyt vielä kannatusta...

Kirjassa on kerrottu myös se, miten me täällä Shanghaissa kerskakulutuksella edesautamme maapallomme tuhoa.

Tämä ei ole kirjasta, mutta tämän luin kerran kampaajalla ja meinasin melkein oksentaa. Kysessä oli saksalainen Expat-julkaisu, jossa kerrottiin melko leuhkasti Expat-elintasosta (ainakin siis ilmeisesti heidän perheessään...). Isukki kertoi, kuinka heidän perheensä lapset täällä Shanghaissa eivät pysty enää kantamaan passejaan, koska ne ovat niin painavia leimamusteesta eri matkakohteista. He olivat jossain tilanteessa tehneet katkeran päätöksen olla matkustamatta yhdellä lomalla ulkomaille, jolloin  perheen lapsiparka oli joutunut kysymään isisltä, että "Daddy, are we now kind of a poor people?" Kyseinen dädi oikein ylpeästi tämän siinä kolumnissaan kertoi, hassuna vitsinä suorastaan. "No baby, we just want to save the nature this year, now we need to find something boring to do here!".

Niin, mihin me olemme menossa? Suomi ainakin tiedotusvälineiden valossa kuulostaa pelottavan ahdistavalta. Toivottavasti todelisuus on jotakin muuta.

Favorita - My Favorite

Harvoin kirjoittelen ostospaikoista (koska en osta mitään mielenkiintoista, kuten "päivän asuja" saati "rakkauslaukkuja") tai ravintoloista (koska kaikki Shanghaissa ovat kuitenkin jo käyneet kaikkialla). Nyt tuli kuitenkin aihetta kirjoittaa, vaikka näillä kotikulmilla oleville testattavaksi.

Favorita on pieni italialainen bistro, joka sijaitsee Minhangissa, Hua Caossa. Fashion Mallilla. Kaikki täkäläiset tietävät, vaikkei siellä mitään fashionia ole. Pelkkä kiinalainen ostari täynnä huonoja ja hyviä ravintoloita. Favorita on suoraan Blue Frogia vastapäätä ja minusta se on niitä hyviä!

Paikan omistaa Francesco, Italiassa syntynyt ja koko lapsuutensa asunut kiinalainen. Hän hölöttää puhelimeensa vuorotellen italiaa ja kiinaa, mutta puhuu myös loistavaa englantia.

Favoritassa on ns. "set lunch", joka sisältää kiinalaisittain harvinaisen salaattipöydän + lämpimän ruoan (listalta pasta, risotto tai pizza), hinta muistaakseni 58 RMB. Pelkän salaattipöydän antimet saa hintaan RMB 35 ja siitä todellakin saa mahansa täyteen niin halutessaan.

Salattipöydässä on päivästä riippuen valittavana mm. jäävuorisalaattia, rucolaa, lollo rossoa, tomaattia, kurkkua, porkkanaraastetta, paprikaa, suolakurkkua ja mustia oliveja viipaleina sekä kastikkeina oliviöljy-balsamico -kastike sekä Thousand Island -kastike. Antipastona oli salaattipöydästä ahmiessani mm. tomaattia ja mozzarella cocktail -tikuissa, munakoisoa juustolla ja mausteilla kuorrutettuna, marinoitua kukkakaalia, marinoituja herkkusieniä, omena-perunasalaattia, riisiä sisältävää salaattia ja pastasalaatttia (en maistanut kumpaakaan, en muista mitä ne olivat). Tämä siis on alkuruoka lounaalla tai hintaan 35 RMB lounas. Kannatta mennä reilusti ennen klo 14, koska yleensä salaattipöytä näyttää hieman köyhtyneen lounasajan loppupuolella.

Illemmalla olemme poikenneet Favoritaan lasilliselle tai parille ja tilanneet kylmien alkupalojen listalta. Tylsästi tomaattia ja mozzarellaa sekä mm. Parman kinkkua, salamia ja juustoja.

Parasta antia ovat minusta ns. kylmät lautaset, eli erilaisia leikkeleitä sisältävät alkupalat. Francescon italialaisista juurista johtuen raaka-aineet ovat tarkkaan valittuja ja siksi kiinassa harvinaisesti myös raakana mainioita. Melkein murhaisin Francescon Parman kinkusta. Nooo, ei nyt sentään.

 

Listalla on myös pari kalliimmanpuoleista liharuokaa, ei ole tullut testattua. Minusta Favorita sopii paremmin juuri bistroksi, johon poiketa lounaalle tai lasilliselle ja alkupaloille ennen varsinaista päivällistä.

Favoritassa on siis myös laadukas viinilista ja he myös myyvät viinejä.

Uuden vuoden juhlintaa - vielä kerran

Oli tarkoitus laittaa kuvia uuden vuoden juhlista heti tuoreeeltaan jo kauan sitten, mutta sitten netti pimeni ja siinä menikin juhlafiilis ja aikaa!

Toivotamme nyt kuitenkin vielä kerran hyvää uutta vuotta, WISS:n hienojen juhlien kuvien merkeissä.  Juhla oli upea ja lapset olivat harjoitelleet kovasti! Puvustus ja lavastus olivat viimeisen päälle. Poikani tuleva ura ei ehkä ole esittävän taiteen parissa, mutta hyvin tehty silti! Ei enää mököttämistä takarivissä, vaan ylpeästi eturivissä suomalaisen kaverin kanssa. Molemmat tosin näyttivät siltä, että oltais mieluummin potkimassa palloa kentällä kuin tässä laulamassa.

Orsini -teatterin valmistuminen on tuonut WISS:n juhliin ihan uutta potkua ja ISTA-ohjelman myötä on aina mukavaa, kun isommat oppilaat pääsevät puikkoihin äänentoistossa ja valaistuksessa.

Jos tämä oli meidän viimenen uuden vuoden kekkerimme täällä, jäi todella hyvä mieli! Hyvä WISS!