Mekko-ostoksilla

Tämä viikko on ollut takkuilevan nettiyhteyden sävyttämä! Ärsyttävää ja hermoja raastavaa, kun ei pääse kunnolla edes sähköpostiin, saati bloggeriin tai Facebookiin. Aloin jo epäillä niiden 50.000 (vai montako niitä nyt oli) uutteran kiinalaisen, joiden tehtävänä on etsiä netistä kaikenlaista epäilyttävää ja vahingollista, kohdistaneen katseensa minuun ja blokanneen yhteytemme ikiajoiksi. Ilmeisesti olin joko väärässä tai olen käyttäytynyt siivosti, koska yhteydet tuntuvat taas pelaavan, edes hetken!

Mutta aiheeseen...

Meillä on mukava autonkuljetta ja oikein mukava auto. Näitä kahta olen parin viimeisen viikon aikana hyödyntänyt oikein urakalla. Olen suunnistanut korttipakkani kanssa ympäriinsä.

Eilen lähdin hetken mielijohteesta paljon puhutulle LuJiaBang Lulle, eli tekstiilimarkkinoille.

Paikka on kolmessa kerroksessa oleva kangasbasaari, jonka kojut on kuitenkin numeroitu melko loogisesti. Tarjolla on luonnollisesti valtava määrä kankaita, joista voi teettää oikestaan mitä tahansa.

Silkkiä luonnollisesti löytyy kaikissa väreissä ja kuoseissa.

Homman varsinainen idea on kuitenkin se, että kojujen ompelijoilla on näytillä erilaisia malleja ja valitsemastasi mallista ja kankaasta tehdään sitten omilla mitoilla varustettu versio. Tietenkin myös omasta mallista teettäminen onnistuu.

Mikäli olet Chanel -tyylin ystävä, löydät taatusti mieleisesi mallin näiltä kujilta. 

 

Syksyn mittaan on tulossa pari tilaisuutta, joihin tarvitaan hieman muodollisempaa asua, jollaista ei vaatekaapistani tällä hetkellä löydy. Hoviompelijani ja ystäväni lopetettua ompeluhommat, olen vain haaveillut mittatilausmekoista. Että terveisiä ja kiitoksia vaan sinne :)

Iltapuvuissa löytyy valikoimaa joka lähtöön, myös hillittyä bling blingiä.

Ja vähän överimpää bling blingiä!  Ehkä vielä tulee eteen tilaisuus, jossa on asianmukaista verhoutua paljettiin.

 

Erään kojun kohdalla jäin katselemaan yhtä mekkoa. Myyjä tietenkin ryntäsi heti kiinni ja vakuutteli mekon olevan aivan erinomainen minulle. Tottakai! Sitten hän ylpeänä esitteli kuvaa, jossa puku on Kate Middletonin päällä. Ilmankos se näytti etäisesti tutulta. No, ehkä emme jaa Katen kanssa ihan samaa ruumiinrakennetta, valitettavasti, joten mekko sai jäädä.

Mutta myös todella ystävälliseen ja voisin sanoa jopa asiantuntevaan palveluun sai törmätä. Oli oikeasti mukava saada perusteltuja vinkkejä miksi juuri joku tietynmallinen mekko sopisi minulle. Päädyin teettämään yhden koekappaleen, ihan arkisen mekon. Saan sen viikon päästä. Katsotaan mitä siitä tulee.

Jos vain saan siippani raahattua tänne, luulen että paitaongelmat on ratkaistu. Lisäksi uuden puvun tarve on hyvin ilmeinen. Haaste voi olla saada raahattua anti-shopping -henkinen mies tähän paikkaan.

Tosin minulla on ässä hihassa. Olen huono tinkimään. Olen vähän kehittynyt, mutta olen edelleen huono. Mies taas on tuossa hommassa oikea törkimys. Vastaavissa paikoissa työnjakomme on se, että minä valitsen mitä haluan, mies alkaa tinkimisen ja minä poistun korvat punoittaen paikalta. Voinhan aina uhkailla ostavani paikan tyhjäksi myyjien pyytämään hintaan ellen saa tinkimisen ammattilaista mukaan!

Kuten asiaan kuuluu, oli tarjolla myös paljon ihan aitoja kashmir-huiveja, merkki-paitoja, aurinkolaseja ynnämuuta. Sopuhintaan! Perfect for you, lady!

Yhteen ihanan pehmeään ja valtavan isoon torkkupeittoon sorruin myös tällä katsastusmatkallani. Näitä tulen hankkimaan tuolta lisää!

Kuluvalla viikolla olemme myös yrittäneet tehdä kodistamme hiukan kodikkaampaa. Saimme siis vuokraisännältä budjetin ostaa taloon huonekalut ja jotta homma pysyisi edes joten kuten kasassa, olemme keskittyneet ensin saamaan taloon peruskalusteet. Tässä hommassa olemme pyrkineet olemaan melko neutraaleja (talossa ehkä asuu meidänkin jälkeen joku) ja kustannustehokkaita. Tänään haalin vielä muutamia mattoja, tylsästi Ikeasta ja nyt alkaa tuo "allowance" olla käytetty. Vielä saa kuitenkin Huangpussa virrata vettä ennen kuin tämä paikka on oikeasti koti.

Tavaramme ovat kuitenkin jo Shanghaissa. Jostain paperista puuttuu tuikitärkeä leima, sitä menemme hoitamaan huomenna. Ehkä kun tavarat saapuvat, mukaanluettuna ne varmaan 150 pehmolelua jotka oli pakko saada mukaan, alkaa ainakin lastenhuoneissa näyttää kotoisan sotkuiselta.

Ikeassa mieleen tuli Eeron haikea huokailu piparkakkujen perään ja sieltähän niitä saa! Mahtaakohan laatikollisesta olla yhtäkään jäljellä?

Syntymäpäivät

Juhlimme tänään miehen syntymäpäiviä hieman etuajassa.

Suuntasimme Xintiandille ja siellä brasilialaiseen Latina Bariin, koska synttärisankari on todellakin hyvän pihvin ystävä.

Latina Barissa voi valita ruoan listalta tai syödä kaksi kertaa päivässä tarjolla olevan Buffetin.

Lapset valitsivat hampurilaiset

Ja me aikuiset brasilialaisen buffetin. Se perustuu siihen, että tarjoilijat kulkevat ympäriinsä ja leikkaavat vartaista lihaa sitä haluaville.

Buffetissa on lisäksi kaikkea mahdollista alkuruoista salaatteihin, lämpimistä liha- ja kasvisruoista jälkiruokiin.

Kun et enää halua lihaa, käännät pöydissä olevan lätkän No Thank's puolelle.

Kävimme myöls Ji'an temppelin Eurooppakaupassa, joka on todellakin ihan eri sarjaa City Shopien kanssa. Tuolla todellakin on kaikkea.

Koulula olisi tänään ollut Sundowners Party, mutta olimme uupuneita syömisestämme ja jätimme juhlan väliin. Kohta suuntaamme naapuriin jatkoille :)

Shanghain monta puolta

En aio hurjalla, vajaan kuukauden kokemuksellani, julistautua Shanghaissa asumisen asiantuntijaksi. Mian hauska postaus liikenteestä sai minut kuitenkin ajattelemaan sitä,  kuinka tämä valtava kaupunki jakautuukaan niin moneksi.

Kaikille kaupunkiin saapujille kerrotaan, kuinka  Huangpu -joki jakaa Shanghain kahteen alueeseen: Puxiin ja Pudongiin. Joen Pohjoinen puoli, Puxi, tunnetaan kauniista The Bundista ja on vanhempi alue, siellä sijaitsee Shanghain "ostoskeskusta" ja mm. maailman vilkkaimmaksi ostoskaduksikin jossain kehuttu Nanjing Road. Eteläisen puolen Pudong taas tunnetaan uudempana aluena, siellä on Shanghain kaupallinen keskusta ja huikeat pilvenpiirtäjät, erityisesti Oriental Pearl Tower, eli "pallotorni" ja World Financial Center, eli "reikätalo". Näin karkeasti jakaen.

Asettuminen asumaan Shanghaihin on kuitenkin paljon enemmän kuin valinta Pudongin ja Puxin välillä. Mitä enemmän perheen elämässä on muuttujia, sitä mutkikkaammaksi asuinpaikan valinta muodostuu. Työpaikan sijainti on varmaan kaikille se yksi keskeisimmistä asioista. Ruuhkat ovat parhaimmillaan massiiviset ja asuinpaikan valinnalla on ratkaiseva merkitys siihen, kuinka suuren osan ajasta perheen jäsenet viettävät erilaisissa kulkuneuvoissa. Lapsettomana tai ihan pikkuisen lapsen kanssa  valinta on riippuvainen oikeastaan ainoastaan työpaikasta (tai työpaikoista) ja vanhempien kiinnostuksen kohteista. Kun mukaan tulee kouluikäisiä lapsia ja heidän harrastuksiaan, yhdistettynä ehkä molempien vanhempien työpaikkoihin ja kenties pienempään, kotona hoidettavaan sisarukseen, alkaa asuinpaikan sijainnista muodostua hankalammin hallittava kompromissi.

Kun kerroimme ystäville ja tuttaville muuttavamme Shanghaihin, oikeastaan kaikkien ensimmäinen kysymys oli, kuinka monenteen kymmenenteen kerrokseen muutamme. Tämä The Bundilta aukeava näkymä tornitaloineen onkin kai sitä kaikkien tuntemaa Shanghaita. Kuvaan on sisällytetty autenttisesti kuvanottohetkellä vallinnut ja  täällä melkoisen useinkin vallitseva "sumu" (mistä lie lähtöisin...). Reikätalon viereen rakennetaan yhä korkeampaa pilvenpiirtäjää, jotta päästään taas, olikohan se maailman TOP 3 korkeimman rakennuksen joukkoon.

Jos minä olisin saanut yksin päättää, olisimme todella asettuneet urbaanisti jonnekin keskustan liepeille tornitaloon, luultavasti Pudongiin, tai ihanaan vanhaan taloon Puxin French Concessioniin. Elämä on kompromisseja ja äänestystulos 4-1 puhui vahvasti talon, grillin, pihan ja rauhallisuuden puolesta. Lisäksi miehen työpaikan sijainti ja sisäisten lentojen lentokentän läheisyys vaikuttivat siihen, että aloimme rajata kartalta aluetta vahvasti Hongqiaon alueelle.

Koska alueita on niin valtavasti, otimme jonkinlaiseksi lähtökohdaksi sen, että valitsemme ensin koulun. WISS -koulusta olen paasannut jo tarpeeksi, mutta se siis valikoitui meille mieluisimmaksi muidenkin erittäin hyvien koulujen joukosta ja keskitimme kodin etsimisen sen lähialueille.

Tämä johti siihen, että asumme lähiössä. Jos Helsingin Kauppatori olisi The Bund ja Aleksi olisi Nanjing Road, me asuisimme Hiekkaharjussa.  Tai jopa Keravalla.

Meillä on iso omakotitalo kaikkine talonpidon hankaluuksineen, mutta myös rauhaa ja hiljaisuutta. Joskus ollessani aivan yksin kotona, tykkään laittaa telkkarin päälle, koska alan ötökkä- ja jyrsijäkammoisena kuunnella kaikenlaisia rapsahduksia tämän hiljaisuuden keskellä :) Onneksi näitä hetkiä on ollut aika harvassa.

 

Asuinalueen hyviin puoliin kuuluu nimenomaan sen hiljaisuus ja turvallisuus. Lapset uskaltaa päästää  kulkemaan kavereille itsekseen, samoin koulubussilta he pystyvät kävelemään itse kotiin. Kun pyörät saapuvat, voi täällä antaa lasten pyöräillä ympäri compoundia aivan rauhallisin mielin ihan itsekseen. Liikenteen muodostavat lähinnä hopeanharmaat, ulkomaalaisten suosimat Buickit, joiden joukosta on mahdotonta tunnistaa omaansa jos ei muista rekisterinumeroa.

Välittömästi tämän aidatun alueen ulkopuolella aukeaa se Shanghai, jossa paikalliset asukkaat mm. kalastavat Huangpu -joen haaroista johdetuissa kanavissa, myyvät kadulla vihanneksia innokkaille ostajille (kun me nirsot ulkomaalaiset tilaamme vihanneksemme netistä) ja polkevat pyörillään mitä monimutkaisimmat kuormat kyydissään ja ansaitsevat sillä muutaman "rämpylän".

Tänne muuttavan siis kannattaa ehdottomasti ja ensisijaisesti miettiä liikkumista kokonaisuutena. Me halusimme silloin tiedossamme olevan valossa maksimoida perheen yhteisen ajan ja minimoida lasten koulumatkat ja päädyimme aikanaan "laivan upotus"  -pelissä tänne Qingpu -districtille. Jokainen piirtää oman karttansa ja valinnoissa on yleensä aina mukana myös kompromisseja.


Olen kahtena päivänä istunut auton kyydissä sateen satuttua melkein kaksi tuntia, taittaen matkaa meiltä keskustaan aivan älyttömässä ruuhkassa. Parhaimmillaan sama matka taittuu puolessa tunnissa. Tässä kaupungissa et voi koskaan lähtiessäsi tietää milloin olet perillä. Omaksi suosikikseni onkin kohoamassa Shanghain kattava ja siisti Metro! Itsekseni liikkuessani se on nopeahko ja melko varma, joskin usein sillipurkin lailla täyteen ahdettu. Näillä meidän kulmilla on jo mukavaa väljyyttä!

Tänään lähdemme Emilian kanssa uhmaamaan perjantairuuhkaa ja testaamaan motivaatiota jääurheiluun. Menemme Pudongiin Mercedes-Benz Areenalle tapamaan venäläisiä luisteluvalmentajia Vasilia ja Elenaa, jotka tahtovat nähdä Emilian jäällä ennen kuin päättävät suostuvatko valmentamaan häntä.

Puitteet ovat siis jokseenkin kunnossa, saa nähdä muodostuuko välimatka innostuksen latistajaksi!

Perehdyimme Kiinaan, osa 2

Tai voisi oikeastaan sanoa, että perehdyin Shanghain palveluihin!

Meille osui lottovoiton kaltainen onni, sillä melkein naapurissamme asuu pari vuotta täällä asunut suomalainen perhe, jossa on Eeron ikäinen poika. Nämä kaksi ovatkin jo tosi hyviä kavereita. Lisäksi olen saanut korvaamatonta naapuriapua omia tavaroitamme odotellessa niin lainattuina uunivuokina kuin arvokkaina neuvoinakin.

Tässä eräänä päivänä istuin toisen tulokkaan kanssa pari tuntia kahvittelemassa ja oppimassa asioita uudesta kotikaupungistamme ja erityisesti palveluista tässä lähellä. Nyt minulla on käyntikorttikansio!

Täällä kulkeminen toimii siten, että keräät paikoista kortteja, joiden avulla suunnistat kuljettajan tai taksin kanssa. Taksikuskit eivät puhu yleensä sanaakaan englantia, eikä osoitteesta ole hyötyä ellei sitä ole kirjoitettu kiinaksi. Kortin avulla päädyt yleensä oikeaan paikkaan. Joskus voit kyllä päätyä ihan toisaallekin, mutta This is China. Tiesin tämän, sillä ystäväni asui täällä perheineen monta vuotta. Fiksuna tyttönä pakkasin työkuvioissa vuosia mukanani kulkeneen kätevän käyntikorttikansion muuttokuormaan, joka saapuu meille hyvällä tuurilla parin viikon päästä. Eilen kyllästyin laukun pohjalla kasvavaan korttivuoreen ja hankin uuden. Nyt elämäni on järjestyksessä.

Saimme viime viikolla automme ja lisäksi kuljettajan, joka on käytössämme nyt aluksi ma-la klo 7-19. Kuljettaja vie ensin aamulla miehen työpaikalle ja palaa sitten kotiin mikäli tarvitsen häntä ja tarvitsenhan minä.

Torstaina tein naapurilta saamieni korttien avulla retken muutamiin paikkoihin. Löysin jäähallin "läheltä": ei ruuhka-aikaan, ovelta ovelle 30 min. Jäähallilla oli todistettavasti vireää jääkiekkotoimintaa, elän siis toivossa että myös taitoluisteluun löytyy puitteet niin halutessamme. Hieman huolestuttavasti keskellä jäätä oli lammikko vettä, mutta kun ulkona on + 30 astetta ja trooppisen kosteaa, annettakoon hallille vielä toinen mahdollisuus, kunhan ilmat tästä hieman viilenevät. Sillä aikaa voi etsiä kilttiä ja mukavaa valmentajaa ja muuttokuormassa saapuvia Emilian luisteluvehkeitä.

Lisäksi kävin pyörimässä taidekadulla  - en Shanghain kuuluisalla Taikang Lulla, vaan syrjäisemmällä, josta yhtäkaikki löytyy taidetta, kiinalaisia huonekaluja, erilaisia mattoja, peilejä  jne. jne. jokaiseen makuun, murto-osalla Taikang Lun hinnoista. Ostin pari kehystettyä valokuvaa ihan verryttelyksi ja saadakseni jotain seinille. Kuvat olivat taiteilijan kaverin ottamia - uskoo ken haluaa, mutta hankintahinnalla en saa IKEAsta edes kehyksiä ja mielestäni ne olivat kivoja.

Lisäksi löysin taidekadun vierestä Design -korttelin, johon on tulossa ilmeisesti pop up -tyyppisesti erilaisia designkauppoja. Kartellin myymällä oli jo avoinna ja kävin ihailemassa muutamia juttuja joita haluaisin hankkia, mm. Ghost -tuoleja. Hintataso vaikutti aavistuksen Suomen hintoja halvemmalta, mutta vain aavistuksen.

Löysin myös paikan, josta mm. Ghost tuoleja, Jacobsenin Seiskoja  ja muuta "designia" saa melko halvalla...hmmm. Voitteko kuvitella, Eero Aarnion Puppy maksaa täällä vain kymppejä :) Ja liike ei todellakaan sijaitse millään pimeällä kujalla kuten feikkilaukkukaupat Nanjing Lulla, vaan se on viimeisen päälle tyylikäs kauppa ja jos et tietäisi oikeita hintoja, luulisit olevasi laadukkaassa sisustusmyymälässä.

Olen pyytänyt kuljettajaa merkkaamaan karttaan kaikki paikat joissa käymme ja alan vähän hahmottaa ympäristöämme. kaupunki on niin valtava, että vain autossa istumalla ja maisemia katselemalla ei ymmärrä meneekö pohjoiseen vai etelään ja ruuhka-aikaan ei edes ymmärrä meneekö lähelle vai kauas.

Päivät WISS -koulussa

Lapset ovat kohta käyneet koulua kaksi viikkoa ja alamme päästä kärryille siitä, miten sitä täällä käydään.

Koulubussi hakee lapset melkein kotiovelta klo 8.10. Tällä viikolla myös Eero on ilokseni hypännyt iloisena kyytiin, välillä sinne on kivuttu itkua tuhertaen. Busseilta lapset ohjataan luokkiin, josta koulupäivä alkaa.

Päivän aikana on kaksi välituntia. Ensimmäinen kestää puoli tuntia, jonka aikana syödään myös välipala. Toinen kestää 45 minuuttia ja sen aikana on lounas. WISS:issä molemmat sisältyvät koulumaksuun, joissain kouluissa on erikseen ladattavat rahakortit joilla lounas maksetaan.

Liikuntaa on viikossa 2 tuntia ja lisäksi joka viikko on tunti uintia.

Kuvassa on ensimmäisen luokan lukujärjestys, oppiaineita on siis aika vähän. Salaperäinen UOI tairkoittaa sitä, että tehdään eri aineiden keskeneräisiä tehtäviä - kuulemma. Englantia heikommin tai ei juuri ollenkaan osaavat saavat koulupäivän aikana apua EAL -opettajilta (english as an additional language).

Ensi viikolla alkavat iltapäivän aktiviteetit joka tiistai ja torstai. Aktiviteetteja sai valita pitkästä listasta ja aktiviteetit vaihtuvat seuraavan kerran marraskuussa. Eeron ykkösvaihtoehdot olivat uinti ja lautapelit, Emilia valitsi origamien tekemistä ja joogaa, Ellan ensisijaiset valinnat ovat jooga ja kiinankerho.

Kiinaa on WISS -koulussa joka päivä yhden oppitunnin verran ja siitä tulee yleensä myös läksyä. Opiskelu aloitetaan siten, että sanoja opitaan nopeasti puhumaan, ei tankkaamalla merkkejä ulkoa. Sanat on siis kirjoitettu pinyin -tekstinä, eli kirjoitettuna länsimaisin kirjaimin, ääntämistä ohjaavin lisämerkein varustettuna.

Toki merkkejäkin opetellaan. Eero on tällä viikolla opetellut kirjoittamaan sanat äiti ja isä. Vihkotyötä on paljon, erillisiä työkirjoja ei ole.

Luokissa  ei ole omia pulpetteja, vaan töitä tehdään ryhmissä ja paljon opiskellaan myös lattialla (matolla) istuen.

Kirjasto on hieno ja hyvin varusteltu, siellä on oma hyllynsä myös suomenkielisille kirjoille.  Kirjaston käytölle on oma oppituntinsa kerran viikossa ja siellä saa viettää myös välitunnit.

 

Opettaja kirjoittaa teoriassa päivittäin (käytännössä vähintään pari kertaa viikossa) Communication bookiin, eli "reissuvihkoon" miten koulutyö on sujunut ja sekä opettaja että vanhemmat kuittaavat allekirjoituksella jokaisen päivän. Myös koulutyöstä kerrotaan viikkokohtaisessa koosteessa, jossa on näkyvissä viikon aikana koulussa opeteltavat asiat ja kotiläksyt.

Bussit lähtevät koteja kohti klo 15.30, perjantaisin klo 15.00. Yhtenä päivänä satuin koululle todistamaan bussien lähtöä, se oli aika hauska näky. Yllättävän organisoidusti varmaan n. 500 oppilasta järjestettiin jonoihin ja ohjattiin numeroituihin busseihin. Hommissa oli koko koulun opettajakunta. Bussien lähtiessä jonona koulun edestä koko porukka, rehtori mukaan luettuna, vilkuuttaa ja hurraa lähdölle. Palaverini jälkeen näin "staff-bussien" saapuvan, eli ilmeisesti myös opet pääsevät koteihinsa bussikyydillä!

Ruokaostoksilla

Alan pikkuhiljaa hahmottaa mitä mistäkin kannataa täällä meidän kotikulmillamme ostaa. Edelleen ruokaostoksilla käyminen vie tolkuttomasti aikaa, koska tavaroiden löytäminen ja vaihtoehdoista valitseminen on työlästä. Harhaostoksiakin on tullut muutamia: itse ostin vaatekaappiin tarkoittetuja "ilmanraikastimia", jotka osoittautuvat niin kauhean hajuisiksi että ne oli pakko heittää suoraan roskikseen, mies taas osti kiireessä suolana jotakin omituista glutamaattia, jonka käyttötarkoitusta en lähtenyt selvittämään vaan sekin sai mennä.

Sain muilta suomalaisilta vinkin, että City Shopeissa on edullisemmat ja paremmat (orgaaniset) vihannekset kuin Carrefourissa. Niinpä suuntasin tänään ensimmäistä kertaa sinne ja haalin ison kasan vihanneksia ja hedelmiä.

 

Jos haluaa ja oikein nirsoilee, pystyy täällä syömään oikeastaan ihan samalla tavalla kuin kotonakin. Toki valikoima länsimaisissa elintarvikkeissa on suppeampi ja aika hintava. Lisäksi light-tuotteita ei oikein tunneta eikä täällä varsinaisesti juustoilla herkutella - ne ovat aika kalliita ja valikoima on aika niukka, joskin City Shopista saa näköjään haalittua ihan kunnon juustotarjottimenkin kasaan jos sellaista kaipaa.

Joillekin tutuille jutuille on ollut pakko antaa periksi :)

Eksotiikan nälkää ei tarvitse lähteä tyydyttämään paikallisille toreille, ihan Carrefourin "basaari-osasto" tarjoaa näin alkuun mm. valikoiman kuivattua kalaa kaikissa muodoissa.

Olen aina ulkomailla ihaillut tuoreen kalan ja muiden merenelävien valikoimaa, eikä se petä täälläkään.  Halutessaan päivälliskalan voi valita altaasta polskimasta!

Toistaiseksi olemme pysytelleet aika tylsästi ihan tutuissa ja turvallisissa ruoissa, lapsilla on kulttuurishokkia ihan riittävästi muutenkin, lievittäköön makaronilaatikko ja uunibroileri sitä näin alkuun. Tosin koin broilerin valmistuksessa pienen shokin, kun siististi pakettiin sullottua lintua huuhdellessani esiin retkahtikin pää ja jalat.

Veden kantamiseen supermarketista hyydyimme parissa päivässä ja nyt saamme näppärästi veden kotiin jättipulloissa ja lisää tulee puhelinsoitolla saman päivän aikana. Urhea pieni ukko polkee polkupyörällä tavarakärryssä iso pino jättimäisiä pulloja ja kerää samalla kierroksella tyhjät pullot takaisin kiertoon.

Suomi-koulu

Tänään alkoi Suomi-koulu!

Minut tuntevat tietävät, kuinka hyvin ehdin ja muistan lukea erilaiset toimintaohjeet, joten tuttuun tapaan suunnistimme Suomi-kouluun kerran lukemani ja sen perusteella muodostamani muistikuvan perusteella. Tällä kertaa olimme poikkeuksellisesti puoli tuntia etuajassa.

Puxin puolen Suomi-koulu järjestetään lauantaisin WISS -koululla, joten paikka oli tuttu ja siis aivan naapurissa. Kuten WISS-koulu, myös Suomi-koulu on kasvanut kovasti. Ryhmiä on nyt alkuun viisi ja ne on jaettu suunnilleen luokkatasojen mukaan, hieman yhdistellen. Kavereita tuntuu löytyvän kaikille myös tuota kautta.

Ilokseni isoimmat, Ellan ryhmä, alkavat suorittaa etäkoulu Kulkuria, eli tekevät lukuvuoden aikana suomalaisen peruskoulun äidinkielen opetussuunnitelman mukaisen sisällön kokeineen. Kokeilu laajenee todennäköisesti jo keväällä alemmille luokkatasoille. Meillä on ihan omasta takaa hankittuna koko porukalle Kulkurin äidinkielen materiaalit, eli halutessamme ja jaksaessamme myös nuoremmat pystyisivät suorittamaan Kulkurin koulun ohessa. Nyt alkuun keskitymme kuitenkin rauhassa varsinaiseen kouluun ja kielen oppimiseen. Eeron kanssa tosin tutkailemme jo nyt Pikkumetsän Aapista ja opettelemme lukemaan. Eerolla on kauhea motivaatio päällä, koska täällä lapset ovat tavallisesti aloittaneet koulun jo n. 3-vuotiaina kindergardenin puolella ja oikeastaan kaikki luokkakaverit osavat lukea ja kirjoittaa.

Kun lapset olivat oppitunneilla, me vanhemmat seurustelimme keskenämme ja tutustuimme toisiimme. Hauskaa, kuinka näin isossa kaupungissa tuntuu löytyvän koko ajan kytköksiä tuttuihin ja tutun tuttuihin. Piirit ovat lopulta aika pienet.

Hyödynsimme myös Suomi-kaupan antimia Turkinpippureilla, sinapilla ja Fazerin sinisellä, omat varastot ovat huvenneet lahjoihin eri puolille.