Soccer mum

Vannoin etten ikinä koskaan. Tähän en lähde. Kesä on pyhä ja ne kaksi mökkiä vielä enemmän pyhiä. Jalkapallo on täysin suljettu pois lasten harrastukokoelmasta. Ei, ei ja ei.

Vaan mistä löysinkään itseni ja perheeni sunnuntaina, sateessa? No, jalkapallokentältä. Hitto!!!

Ja lapsia kiinnosti se hemmetin pallo, just… No ei. Osaa kiinnosti.

Oman teamimme valmentaja Esteban ehti paikalle kolmanteen matsi in. Ruotsalainen Linnea edusti tyttöjä mainiosti ja taisi tehdä porukan ainoan maalin! Girl Power rules!

Olen nyt antanut pirulle sen kolmannen pikkusormen.

Aikanaan mietin luistelukoulussa, että kiva hei, ne oppii luistelemaan. En kuvitellut jonain päivänä pokkana maksavani 500 € luistimista. En ole ikinä ostanut edes itselleni noin kalliita kenkiä. Tai kun hankin sen hyppynarun esikoiselle? Että joku jumppapuku voisi edes teoriassa maksaa tyyliin 300 €?

Ja nyt sitten ihmettelemme, miksi me ei koskaan käydä missään reissuissa? 

Kukkia ja kuulumisia

Heipparallaa!

Blogi on ollut tahattomalla ja ihan tarkoituksettomalla tauolla. Mitään syytä siihen ei ole, ei edes kiirettä. Ei vaan ole irronnut, you know. Lisäksi olen laiskistunut tosi pahasti kuvien siirtämisessä kamerasta koneelle.

Nyt täytyy hieman ryhdistäytyä, koska tarkoituksena oli tehdä tästä myös itsellemme eräänlainen päiväkirja.

Edellisellä viikolla vietettiin taas yhtä lomaviikkoa, tällä kertaa kansainvälisten koulujen kevätlomaa, joka liittyi myös kiinalaisten Qing Ming -festivaaliin, eli eräänlaiseen vainajien muistopäivään. Vietimme lomaviikon ihan Shanghaissa, mutta puuhasimme täällä sentään kaikenlaista kivaa. Kirjoittelen niistä vähän jälkijunassa.

Meillä on täällä on-off -kesä. Välillä on melkein 30 astetta lämmintä, välillä taas sataa ja takkia saa vetää päälle tiukemmin. Torstaisen hellepäivän innoittamana päätin vihdoin laittaa parvekkeille hieman kukkia!

Suuntasimme Andyn kanssa ensin Hongqiaon kukkamarkkinoille. Sieltä mukaan tarttui paitsi niitä kukkia, myös pääsiäisroinaa! Vihdoin on rairuohot kasvamassa, saa nähdä koska ruoho vihertää, ehkä sitten vappuna!

Suomi-koululta hankitut suklaamunat ja muut pääsiäiskarkit saavat täydentää paikallisista valikoimista haalittuja herkkuja.

Yksi juttu mitä täällä rakastan, ovat halvat leikkokukat! Myös orkideoilla pääsee täällä juhlimaan pikkurahalla. Kukkamarkkinoilta irtoaa alle kympillä (siis eurolla) parin-kolmen orkidean asetelma omaan ruukkuun. Valtavat, jopa kymmenen kukkavanaa sisältävät asetelmat maksavat n. 30-40 € ruukkuineen.

Halusin vähän värikkäitä kukkia piristämään parvekkeita, mutta etsiskelin myös sellaista kiinalaista, vähän isompaa ruukkua parvekkeelle ja siihen jotain vihreää puskaa. Kukkamarkkinoilla ruukkuja löytyy, mutta hinnatkin ovat aika kovat, RMB 200-350 (n. 25-40 €). Koska epäilen kovasti tämän kiinalaisinnostukseni kestävyyttää takaisin suomeen saakka, en mitään isoja summia halunnut sijoittaa. Siispä suuntasimme taas Andyn kanssa uusiin paikkoihin, joita hän kavereiltaan soitteli.

Ensimmäinen paikka oli Jinhui Flower Aqua City Hongqiao Roadilla. Ihan etsimääni sieltä ei tosin löytynyt, mutta paikka oli tutustumisen arvoinen. Paikassa myytiin lähinnä kultakaloja, kilpikonnia ja akvaarioroinaa, mutta myös kaktuksia, kiinalaisia esineitä ja kukkia. Hienointa antia kadulla ovat Bonsai-puut!

Kysyin puiden hintaa yhdeltä ukkelilta. Kuulin että kolme jotain, eli ahaa 300 siis. Ehei, hinta oli 3000 RMB ja kyseessä ei ollut kovinkaan kummoinen puu. Ei tyhjätaskuille siis.

Täällä oli kyllä kiinalaisia ruukkuja ja muuta keramiikkaa, myös sitä sini-valkoista jota etsin, mutta Bonsai-kokemuksen jälkeen hintoja ei tarvinnut edes kysellä.

Jos olet kilpikonnaa, kultakalaa tai liskoa vailla, täältä(kin) niitä löytyy! Samalta kadulta saat myös sähäkän neon-tunnelman akvaarioosi!

Paikka oli kyllä kaunis ja kiinalaisittain poikkeuksellisen kivasti laitettu. Ihana kesäinen hellepäivä sai kaiken näyttämään vieläkin mukavammalta :) 

528 Hongqiao Road, Shanghai Jinhui Flower Aqua City

上海市金汇路528号虹桥花卉水族城

Täältä jatkoimme matkaa vähän syrjässä sijaitseville ulkokukkamarkkinoille. Olin saanut kaverilta kortin aikaa sitten ja kerran siellä käynyt pyörähtämässäkin. Nyt menimme sinne kuitenkin tositarkoituksella!

Ja sieltähän alkoi löytyä kaikkea kivaa! Kuviahan ei tietenkään ole, saati enää osoitekorttia tallella. Paikka sijaitsee lähellä G15 moottoritietä (Ningbon suuntaan) ja se on lähellä myös Botanical Gardenia ja samalla suunnalla kuin Happy Valley -huvipuisto. Jep, näillä koordinaateillahan sinne on helppo löytää...Sorii...

Mutta sieltä sain kuin sainkin sini-valkoisen ruukkuni, hintaan RMB 30 (alle 4 €)! Puksipuu kaipaa hieman muotoilua, tarvitsen vain hieman paremman aseen kuin nuo perus Fiskarsit!

Kukkia kertyi lopulta sellainen kasa, etten enää kotona tiennyt mihin niitä survoisi :) Nyt tarvitsee vain pitää ne hengissä! Tuolta sai niitä Bonsai-puitakin, hinnat alkaen 150 RMB. Ei ehkä ihan yhtä hienoja, mutta ei nyt kovinkaan paljon huonompiakaan...

Hauskan kukkapäivän jälkeen seuraava päivä toikin sitten tullessaan ikäviä uutisia. Tämä jäi nimittäin ainakin toistaiseksi viimeiseksi seikkailuksemme Andyn kanssa! Vakavasti sairaat isä ja appiukko tarvitsevat apua ja vaimon siisti sisätyö Hongqiaon lentokentällä kuulemma vei voiton. Andy hoitelee siis vanhuksia. Tämä on ainakin virallinen selitys.

Täällä on itketty ja surtu, erityisen musertava uutinen oli Emilialle, joka on lapsista eniten Andyn kanssa kulkenut. Eilinen matka Pudongiin viimeistä kertaa oli kuin tuomiolle meno, silmät punaisina niiskutimme takapenkillä.

Kovasti houkuttelimme Andya takaisin kun tilanne helpottaa, mutta se ei taida olla hänen päätettävissään. Maanantaina meille tulee uusi kuski ja koko ensi viikon suunnitelmat heittivät samalla kuperkeikkaa. Kaikki pitää taas aloitaa alusta.

Onneksi Andy jätti meille testamenttina monta sivua osoitteita. Itku meinaa iskeä jo tässä, kun noita harakanvarpaita tavaa. Viimeisenä hommana Andy hakee Bossin lentokentältä illlalla, siihen mennessä pitäisi loihtia jonkinlainen kortti. Onneksi olin ihan sattumalta teettänyt lapsista ison valokuvan eläintarhassa, se toimikoot korttina.

KIITOS Andy! Me emme ikinä unohda sinua!

Se kolmas vuosi

"On niitä, jotka jäävät ja toisia, jotka lähtevät. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi."

-Tove Jansson.-

Kun kaverimme Anne jakoi tämän linkin, minä imatralaisittain jotenkin romahin....

Kun me tänne tulimme, oli puhe kahdesta vuodesta ja sen valossa elimme. Jo kuukausia sitten tiesimme todellisuudessa, että kolmas vuosi tulee, mutta aina sitä totuutta jotenkin väistimme. Nyt on paperit allekirjoitettu eikä muuttovalmisteluita aloitettu, eli: Olemme täällä myös vuoden 2015 kesään saakka!

Esikoisemme Ella sai joululoman pääsykokeista paikan Viitaniemen urheiluluokalle ja se onneksi odottaa myös sinne 8. luokalle. Tämä oli oikeasti huippujuttu ja Ellalta kova saavutus, onnea! Mahtavaa olisi aloittaa sen uuden luokan kanssa heti alussa, mutta tällä nyt mennään.

Emilia on myös  löytänyt elämänsä sielunkumppanin Stellan täällä, heidän muuttonsa takaisin Suomen tulee olemaan musertava isku paitsi Emilialle ja Stellalle, myös koko rosvot ja poliisit -porukalle, jotka täällä yhdessä leikkivät. Uskon silti, että tässä on nyt kyseessä sellainen ystävyys, joka kestää.

Eeron osalta muutto Raketille oli hankala. Ihana pikkupoikien yhteisö Le Chambordilla vähän jäi. WISS:n periaate erottaa  samanikäiset samanmaalaiset hankaloittaa yhteydenpitoa. Lauri lähti
Suomeen, silti jotenkin porukka Roope, Eero ja Otso ja nyt uutena Miika on silti kiva poikien porukka.  Toivotaan että tästä tulee se suomalaisten jengi!

Itse olen varovaisen tyytyväinen. Suomen tilanne on hmm… kummallinen. En tiedä, haluaisinko olla siellä työnhakijana juuri nyt. Toisaalta tottakai kaipaan valtavasti omaa kotiamme, mökkiämme, talvea, lasten kouluyhteisöä ja erityisesti paria ihanaa opettajaa, harrastusporukoita…Perheitämme noin laajemmin, ystäviä, kavereita...

Kohti kesää

Kävimme eilen Ompun kanssa ottamassa verikokeen rabieksen vasta-aineiden toteamista varten. Jotenkin taas jätin tämän viimetinkaan.

Pohdimme pitkään, mitä Ompun kanssa teemme. Ayi olisi ehkä huolehtinut herrasta ja Heikin loma on vain se normaali neljä viikkoa. Mutta ajatellen edellisen kesän onnea, kaikkea vapautta, merta ja järviä.... Ja sitten kennelin häkkiä jne. Omppu rakastaa ayi:a, se ei olisi se ongelma, vaan muistot kesästä meillä ja Ompulla.

Me tähtäämme paluumme siten, että ehdimme juhannukseksi mökille. Tämä tulee olemaan erilainen. Todellakin niin erilainen. En osaa edes ajatella mökkiä ilman Hannua, joka heitti meille juttuja kaikesta siitä, mitä he porukalla puuhasivat lapsuudessaan jossain liiterin vintillä.

Hannu oli se sukupolvien jatkumo, joka kertoi ne hassut jutut ensin meille ja sitten lastenlapsille. Ella sanoi eilen: "Mutta nyt ei ole ketään, joka kertoisi Pierisjuttuja, paitsi se Timppa!"

Totta. Mökin osalta kaipaamme vaaria aina ja ikuisesti. Mutta me kaipaamme myös naapurin Hanskia, sitä tyyppiä, joka kertoi niitä juttuja.  Oli aina positiivinen ja hauska.

Jos me jotain odotamme, se on pääsy mökille. Kaikki ei ole entisellään, mutta siitä se taas lähtee! Poltamme kokon menneille sukupolville: Eero, Toini, Pirkko, Risto, Harri, Hannu, Annukka.

Kadonneet lapset

Tällä viikolla se viimein tapahtui.

Yksi lapsistamme putosi systeemistä, eikä ilmestynyt koulubussilla kotiin. Kaikenlaista on tapahtunut tässä elämän varrella ja vaikka kyseessä oli aika reipas esikoinen, sydämen muljahduksen rinnassa kysymykseen "eikö Ella ollut bussissa?" vastauksen "ei" saatuani, muistan ehkä ikuisesti.

Lähtökohtaisesti kyseessä oli meidän oma mokamme, ei koulun.

Ella käy yleensä tiistaisin ja torstaisin kiinalaisessa urheilukoulussa harkoissa ja aina erikseen ilmoitan, ettei Ella tule bussilla kotiin, kuten on koulun puolesta haluttu. Tämä siksi, että tosi monesti urheilukoulun harkat on peruttu (=emme halua länkkäreitä näkemään juttujamme) samana aamuna. Pari kertaa on WISS:llä hyvin paljon närkästytty, kun olen ollut myöhässä, koska pitävät listat kuulemma tehdään klo 13.00 ja sen jälkeiset muutokset ovat todella vaivalloisia ja pois jääneestä oppilaasta koko bussijono seisoo, kunnes kadonnutta etsitään. As if....

Tällä lulkuvuodella kiellettiin mm. bussien vaihdot leikkitreffien vuoksi, vaikka niihin mm. kielitaidon kehittymisen vuoksi ennen rohkaistiin. Logistisesti mahdotonta. Ymmärrän tämän itse asiassa täysin. WISS:tä lähtee n. 25 bussia kohti eripuolilla sijaitsevia paikkoja Shangahaissa letkana. Jos yhtä jäädään etsimään, myöhästyvät pitempimatkalaiset entisestään.

Silti ei pitäisi luvata, saati vaatia sitä, mistä ei pidetä kiinni. Jos vanhemmat luottavat ja uskovat systeemiin ja maksavat siitä melkoisen paljon, sen pitäisi pitää, jos niin luvataan.

Viime tiistaina, Ellan oltua kipeänä poissa koulusta maanantaina, mutta mentyä kouluun tiistaina hieman toipilaana, meille syntyi väärinkäsitys jumppaharkoista kiinalaisella koululla. Minä ajattelin, ettei Ella tietenkään mene, koska aina ennen sovittiin yksityiskohtaisesti eväistä ja Ella kokosi harkkakamat eteiseen valmiiksi. Ella oli ilmeisesti kuitenkin ajtellut tiistain aikataulun mukaan: Andy hakee ja harkkoihin vaikka hän on vähän toipilas...Moka siis ihan meidän oma.

En siis kuitenkaan ollut ilmoittanut Ellaa itse noudettavaksi ja hänen olisi pitänyt koulun sääntöjen mukaan olla bussilistalla. Silti mielestäni lähtökohtaisesti oma virheemme kunnes:

Niin, se puhelin... oli kotona ja akku tyhjänä. Kuka valittaa puhelimella alvariinsa pelaavista teineistä? Meillä on kuulemma Kiinan peestä hankitut Samsung Galaxyt, joilla ei voi vissiin edes soittaa?!? Tai siis tärkeämpää kai, ettei niihin muka saa whatsappia...Näköjään niitä ei voi edes ladata ja pitää mukana. Melko paskat puhelimet. Mutta siis kotona. Kurinpalautus odottakoot. Mutta oikeasti  sääntöjen mukaan lapsilla ei saisi olla puhelin mukana paitsi ainoastaan erikseen sopimalla. Tätä toki monet kuulemma oikaisevat.

Soittoja koululle. Ei löydy. "Ms. ei secondaryllä ole tänään mitään ohjelmaa, saati voimistelua? Ei Ella ole täällä koululla enää ". "Juu, ei ole, tiedän. Voisiko joku käydä katsomassa porteilla?" "Ms. Ei näy. Oletko varma ettei ollut bussissa?" "Jos ei ole ilmoitettu, pitäisi olla bussissa."

Samaan aikaan soitto Andylle, joka onneksi oli jo vapaalla ja koti lähellä koulua: "Voitko lähteä koululle etsimään Ellaa ja tuomaan kotiin?"Nopein vaihtoehto ennen sitä, että itse lähtisin taksilla haahuilemaan. Andy tottakai voi.

15 min soittelun jälkeen sain Ellan langan päähän:

Häntä ei oltu päästetty enää takaisin koulun porteista, koska hänellä ei ollut koulun ID-korttia. Juuri tällä lukuvuodella päätettiin, etteivät oppilaat tarvitse ID-kortteja, koulupuku riittää, eikä lapsille annettuja ID-kortteja enää  tarvita. Niinpä Ella ei päässyt takaisin kouluun koulupuku päällään hakemaan apua n. tuntiin tämän tapahtuman aikaan, koska vartijat vaativat ID-kortin.

Prkllll. Osaan olla aika v-mäinen ihminen kirjallisesti ja nyt kyllä olin, suoraan rehtorille. Vika oli alunperin meidän, mutta että auttavasti kiinaa puhuvaa, koulupuun pukeutunutta oppilasta, ei päästetä takaisin kouluun, hänen 10 minuuttia sitten sieltä lähdettyään ja portin lähistöllä seisottuaan, enää päästetä takaisin kouluun etsimään kyytiä kotiin, vaan vaaditaan ID-korttia, joka toki edelleen vaaditaan vanhemmilta, mutta josta oppilailta luovuttiin juuri koulupuvun takia ja jota oppilaalla ei voi olla????

"Olemme pahoillamme, ehkä koulubussit olivat juuri lähdössä ja liikenteen takia pääsy koululle evättiin." Just. Paitsi että aloin kaivat Ellaa kotiin vasta kun koulubussi "Raketille" oli jo tullut ja koulubussien lähdöstä oli aikaa yli 30 minuuttia. Just. No enpä usko.

Sain varmaan vihaisesta meilistäni jo "vittumainen äiti" -leiman otsaani, mutta eiköhän seuraavana päivänä sitten...

Eero pelaa koulun joukkueessa jalkapalloa keskiviikkoisin ja heillä on bussikuljetus takaisin tietyille suosituimmille compoundeille - onneksemme kuulumme näihin. Kausi on juuri alkanut ja tämä oli toinen kerta kun Eeron olisi pitänyt osata itse uuteen bussiin. Tiesin kyllä, että heitä ohjataan ihan huolella. Olen monta kertaa hakenut Eeron ja nähnyt. Edellisestä päivästä kuitenkin hermostuneena ihmettelin, kun poikaa ei alkanut kuulua kotiin lähemmäksi kuutta. Apua. En kehtaa soitaa. Ei ole Eerolla puhelinta, vaan tuossa se on taas laturissa. Viimein nöyrryin ja soitin coach Andylle: "Tiedätkö nousiko Eero Raketin bussiin?". Hänen mielestään kyllä, mutta lupasi soittaa ja varmistaa.

Sitten aukesi ulko-ovi: "Moi, mä jäin vähän keinumaan Danielin kanssa."

Olipa pikkuisen noloa soittaa coach Andylle takaisin, että hysteerinen mutsi sai just poikansa kotiin. soooriiii. Tällä kertaa siis väärä hälytys.

Tuolla on kolme puhelinta pysyvässä latauksessa tulevaa kouluviikkoa varten...

Saako altaaseen kakata? ja sama kiinaksi...

Harvoin enää nykyään ihmettelen, hämmästelen, naureskelen (hah....valhe, nauran päivittäin...) kiinalaista elämänmenoa. Olen vaan niin tottunut. Ymmärrän viimein, että heille kaikki tämä kummallisuus meidän mielessämme, on ihan heidän normaalia elämäänsä. Ja meidän oudot tavat ja tottumukset taas heistä ihan outoja ja naurettavia. Täysin oikeutetusti.

Mutta tämän postauksen idea oli nuo mahtavat kiinalaiset kyltit ja opasteet!

Ensinnäkin on sanottava, että sinä päivänä kun osaan kirjoittaa virheetöntä kiinaa merkeillä, olen oikeutettu kritisoimaan heidän englanninkielentaitoaan. Toisekseen kiinalaiset ovat aivan ässiä opastamaan asioissa, joissa et koskaan tajunnut kaipaavasi opastamista:

Pudongin lentokenttä, ensikosketukseni Kiinaan: vuosi 2008. "You are here"

Enää tarvitsisi tietää että missä. Sittemin opin nopeasti, että täällä monessa itsestäänselvässä asiassa tulee opastaa.

Viiden tähden hotelli ja suomalaisittain kylpyläksi kutsuttava allasosasto:

Kaverin entinen compound. Asiat tulee ohjeistaa kuvin, jos vaikka siis länkkärit eivät jostain syystä ehkä tajua:
 

ÄLÄ KAKKAA! (Kuva: Tomomi Meriluoto)

Nämä kuvat kertovat mitä mm. suihkuun EI pidä tehdä. Alarivin vasemmanpuoleinen kuva saa sanattomaksi. Alastomana ei saa myöskään esiintyä.

Jotenkin ihailen kiinalaisten tapaa käyttää käännössovelluksia ja surutta pistää sen tulos vaikkapa metrin korkuiseen valomainokseen, ihan tuosta vaan. Olen alalta ja tiedän, uskokaa, että oikoluku on se tuskallisin vaihe. Otsikkotason moga, saati johonkin kylttiin yltänyt, on ammatillinen itsemurha. Tai ainakin tosi kovan selittelyn paikka. Ei Kiinassa kuitenkaan.

Matkalla meiltä kouluun, löytyy varsin kiinalaisesta korttelista ylpeä valotaulu: RESTUARANT Hyvä näin. Kuka muka ei ymmärrä mistä on kyse? Ja se on tärkeintä.

Sitten ne opasteet.

Näitä vois kerätä loputtomiin, tässä Mercedes-Benz Arenan antia:

Hemmetin painavalla palo-ovella. Tarkoittaa mitä? Pitääkö tästä nyt turistien mennä sisään vai pysyä ulkona? Lasketaanko maassa asumisluvalla olevat, pelastuvatko he? Onko pakko näyttää passi? Vai pelastuvatko vain turistit?

Etsin tosissani jäähallia tänne ensimmäistä kertaa tullessani. Kyllä. Näitä opasteita löytyi:

 

Nuoli opasti aina eri suuntiin ja "please press the instructions on" jätti kyllä hiukan neuvottomaksi. Jää kuitenkin löytyi ja siellä on tullut vietetyksi aikaa. 

Tämän postauksen aiheeseen liittyen muutama ihan vaan äkkiseltään otettu kuva todistamaan tämän hauskan ilmiön olemassaoloa!

Two hundred multivariate bucket mop

Olin eilen matkalla ruokaostoksille, kun Andy sanoi ayin lähettäneen minulle viestin. Sain lukea viestin Andyn puhelimesta, jolla hän oli jo avuliaasti kääntänyt sen valmiiksi englanniksi käännössovelluksella. Viesti kuului näin:

Please buy a new mop, dog shit everywhere!

Apua, mistä on kysymys? No, oikestaan osasin heti aavista sen, mistä oikeastaan on kysymys. Omppu osaa avata tassullaan meidän kannellisen roskiksen ja joskus, jos joku älypää on jättänyt sinne jotain herkullista ruokajätettä, käy kiusaus ylivoimaiseksi. Maanantaina Omppu oli päässyt saaliinjaolle broilerin koipien jämien pariin. Kyllä, kananluut ovat ehdoton no, no koiralle. Sen me tiedämme kyllä, mutta myöhäistäpä se on ihmetellä, kun vahinko on jo sattunut ja näytti ettei varsinaisia luita oltu syöty, vaan kaikkea ihanaa siitä ympäriltä. Googlettaminen kertoi, että broilerin luut ovat höttöisempiä ja harvoin aiheuttavat mitään ripulia kummempaa. NIINPÄ!

Soitto kotiin tilanteen laajuuden kartoittamista varten. Näin silmissäni makuuhuoneiden vaaleat kokolattiamatot ei enää niin vaaleina. "Koira on iloinen, missään ei näy hmmm...dog shittiä ja ayikin on ihan rauhallinen. " Tilanne ohi. Ilmeisesti kyseessä oli kertaluontoinen shit happens -tilanne. Urpot koiranomistajat selvisivät taas kerran säikähdyksellä huolimattomuudestaan.

Pakko kuitenkin möntää, että Suomesta tuomamme Sini-moppi on tullut tiensä päähän, joten valitsin tänään Carrefourin laajasta moppivalikoimasta (niitä on oikeasti kymmeniä erilaisia) ayille uudet tövälineet ja kiikutin ne iloisena kotiin.

Iltapäivällä puhelimeen tuli uusi viesti Andylta:

 "Aunt said you buy is not the kind of mop with bucket of mop two hundred multivariate. The dog shit is not very good, please. Or bring you a mop?"

Eli väärin ostettu. Eikä täällä sitäpaitsi tänään ole mitään shittiä edes näkynyt, mitä ihmettä ne nyt hourii? Mutta dog shit is not good, se on pakko myöntää ihan jokaisen, epäilemättä. Niinpä nostin kädet pystyyn ja pyysin Andyn hankkimaan tämän ämpärillisen "two hundred multivariate -mopin". Vaikka ihan vastaisuuden varalle.

Mietimme millainenhan tykki sieltä saapuukaan.

Koska Andy on toiminnan mies, hommat hoituvat heti eikä viidestoista päivä. Tullessaan hakemaan Ellaa koulun tanssiaisiin, saimme nähdä myös tämän ihmelaitteen.

Ensiesittelyssä:

Onneksi myös väärä moppi pääsi käyttöön.

Kuinka monet hyvät naurut meiltä jäisikään saamatta ilman google translatea ja muita käännösohjelmia? Varsinkin täällä Kiinassa. Mietin vaan mielessäni, käyttikö hyvin hillitty ja hienotunteinen ayimme todella sanan "shit" kiinalaista vastinetta :).